Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Väänäsen kunto yleisissä ja oman paikkakuntansa taloudellisissa toimissa hankki hänelle arvon-osoitteita sekä hallitukselta että seuroilta, ja kolme mitalia mainitaan ukon loppuikänään kantaneen rinnassaan. Siellä hän myöskin kuoli v. 1846 ja sai hautansa Taipalsaaren kirkkomaassa. Naimisissa oli hän ollut talonpojan tyttären Eeva Savolaisen kanssa.
Täyttyy kirkkomaassa haudat. Kaikkialla kalisevat kahlehet ja raudat. Ryöväreitä ilmestyy ja rosvojoukkioita. Nimismiehet, siltavoudit turhaan ajaa noita. Päällikkönä sanotaan on heillä itse Häijy, johon ei pysty lyijy, jota ei tuli, ei vesi väijy. Päättänyt hän hävittää on koko Oulunläänin, ettei kukko kieku siellä, ei kuulu ihmis-ääni. Venehissä he vallitsevat Oulujärven vettä.
Ah, kuinka usein rakas matkamiehemme kääntyikään kotokyläänsä päin, jossa hän lapsuutensa onnelliset vuodet oli elänyt, jossa vielä uskollinen, vanha äitinsä hengitti, ja jonka siunatussa kirkkomaassa isänsä luut lepäsivät, joka niin aikaisin täältä oli poislähtenyt.
Ja vieläkin kummallisempaa on minusta se, että minä nyt seison tässä Ison-Tiinan haudan reunalla, minä pikkuinen raukka, vaikka Tiina jo vuosikausia sitten oli Mikkonsa käskenyt sinulle ja minulle kirkkomaassa sijaa valmistamaan. Olipa hän vielä niinkuin vähäisen äkeissään, kun me emme silloin vielä hautaa tarvinneetkaan.
Marit pysyi pystyssä kaiken tämän tapahtuessa. Hän käveli tyynenä, hiljaisna, järjesti itse arkkua ja hautajaisia, hän tahtoi että Anders Bjaaland kannettaisiin Skjöltestä ulos. Kirkkomaassa hän laskettiin Toren viereen; se oli Marit'in tahto. Ei pidetty mitään peijaisia hänen jälkeensä.
Vappu hoiteli häntä, niin että poika on nyt terve. Yrjänä ja Mattu ovat kirkkomaassa. Sinne Vappu ja minä heidät vedimme ja Matin veimme papin ristittäväksi. Tuletteko minun mukaani meille?" Nuoret miehet olivat ääneti, mutta hetken kuluttua vastasi Antti: "Ei tänään; kenties toiste." Sitten he menivät tyhjään tupaan ja panivat uunin lämpimään. Vanha Rakki makasi lattialla kuolleena ja kylmänä.
Hän silmäilee nyt kirkkailla silmillä seinällä vastapäätä vuodettaan olevaa kuvaa. Kuva oli ihanan nuoren naisen hänen vaimovainaansa, joka toista vuotta takaperin oli löytänyt viimeisen vuoteensa siinä kirkkomaassa, joka nyt puolisoa odotti.
Hän poi ja kitui, ja kun noidan valtikkaat ja kevät-esiköt jälleen alkoivat leitsoittaa ja paimenet laitumella huikkasivat oli Ojamyllärin Katri jo aikaa pienen tyttärensä kanssa levännyt Männikön kirkkomaassa.
Juuri näinä päivinä olen läpitutkinut kaikki sisälliset tilikirjani. Konkurssi. Kuukauden kuluttua kenties jo makaan ja mätänen tuolla kirkkomaassa. Nora. Hyi, kuinka ilkeästi te puhutte. Rank. Asia onkin hiiden ilkeä. Mutta pahin on, että sen edellä käy niin paljon muuta ilkeyttä. Yksi seikka on minulla vielä tutkimatta; kun se on suoritettu, tiedän jokseenkin, milloin loppu alkaa.
Hautaa sinä rakastit, hauta sun nyt kätkee, vaan hautasi on ... onko mullassa, kirkkomaassa? ei, vedessä aalloissa. Mitkä työt eikö ole yön pimeydessä tehdyt! Mitkä rikokset! Varas kuin hän varastaa, murhamies kuin hän murhaa jokainen valitsee yön. Oi suuri päivä, jona kaikki kaikkivaltiaan suusta kuullaan, jona kaikki tutuksi tulee. Emma! sinun työsi ei jää unohdukseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät