Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Ei, Tuo ammunta sen ijäiseksi vei. Jos luen värsyn miten voimakkaan, Se turhaa on, on poissa loisto sen, Sill' ei oo mulle mitään ollenkaan Lausuttavaksi; ijankaikkisen Painaapi viha vaan kuin kahlehet, Kuin ruostunein' on syömeen syöpyneet.
Ne nousee liepeiltä lempeäin lehtoin kuin puolesta lempeäin elämän-ehtoin; oi, että taas kukkia tulvis maa ja tuoksuis yrtit ja ruusut aukeis ja siivet kantaisi taivojen taa ja kaikki maailman kahlehet laukeis...! On aikainen aamu Valo leikkii ja läikkyy, uni väistyy ja väikkyy.... Ja kangastus kaukaisen, armahan kuvan ui silmissä autuaan havahtuvan.
Vapautta työlle tietehen, vapautta puheen, aattehen, vapautta sanan, lausunnon, vapautta uskonnon!" Sä näin nyt huudat innossas, oot mielestäsi oikeass', kun hengen, aatteen kahlehet sä murtaa aikonet. Niin luulet, niinhän luulla vois, ett' meilläkin, kuin muilla, ois; vaan erhetys on suuri tää ja siksi vielä jää!
Julmat, ankarat kahleet on käsi solmiva pieni, päivin kaipauksen, hekkuman kahlehet öin. Jättävä ystäväseuran oot, salit reettorin myöskin, vaihtava viisauden hullujen oppihin oot. On puhetaitosi vain: »sinä armahin», »kaunehin», »kallein», kaikuva ei ikinään Forumill' äänesi sun eikä sun miekkaas mainita taistossa Partheja vastaan. Polviin nousevihin et nimes mainetta vie.
Oi, unessa murheet ne unhottuu ja rauhaton rauhan saapi, oi, unessa vankikin vapautuu, sen kahlehet katkeaapi, ja köyhä on rikas kuin kuningas maan ja kevyt on valtikka kuninkaan ja kaikki, kaikki on veljiä vaan oi, onnea unelmain!
En viipyä saa, pois vuorien taa käy tieni, miss' yhtyvi taivas ja maa. Ma olen sua pettänyt, onneton; ja pettänyt kauvan liika: minä olen vain ihminen syntinen, sinä metsien sinipiika. Mua lemmi et. Siis kahlehet nämä katkaise kaunihit, utuiset! Kas, sun on jalkasi keveä ja sulla on mieli nuori, mut mulla on murhe sydämessäin ja harteilla harmaja vuori.
Hän ol' nöyryytensä vuoksi Työttä jäänyt ainoinen. Katseen nöyrän luodessansa Anoi: »Isä korke'in! Muilla on jo toimintansa, Määrää toimi mullekin!» Luoja katsoi lempeästi: »Sinä vielä toimeton! Mutta,» lausui miettivästi, »Ollos siitä huoleton!» »Sulle toimeksesi annan: Katko orjan kahlehet, Myrskysäillä rauhan rannan Hukkuvalle näyttelet!»
Täyttyy kirkkomaassa haudat. Kaikkialla kalisevat kahlehet ja raudat. Ryöväreitä ilmestyy ja rosvojoukkioita. Nimismiehet, siltavoudit turhaan ajaa noita. Päällikkönä sanotaan on heillä itse Häijy, johon ei pysty lyijy, jota ei tuli, ei vesi väijy. Päättänyt hän hävittää on koko Oulunläänin, ettei kukko kieku siellä, ei kuulu ihmis-ääni. Venehissä he vallitsevat Oulujärven vettä.
"Milläpä kansani ne katkoa taitaa?" kyseli kaihomiellä Päivän poika. Ja Marjatan poika lausui: "Laulun voimalla ne on ennenkin kahlehet katkottu, soitolla on selvitetty." Mutta Päivän poika virkkoi valitellen: "Oi sinä Marjatan pyhä poika, koska kansani niin mahtavat laulut laatii, niin suuret soitot suorittaa, että ne minun kahleeni kykenevät katkomaan?"
Loin silmäni templihin, loin kotipuoleen ja alkavan orjuuden unhotin huoleen; vain lieskan ma näin, min temppeli loi, ja kahlehet, joita ma kostaa en voi. Ain illoinhan tuonne se rinteille heittyi säde viimeinen vielä, kun päivä jo peittyi; ma vuorilla seisoin, mut huipuille päin kajo kiiti, ja viimein sen templissä näin.
Päivän Sana
Muut Etsivät