United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hällepä vastasi näin nyt päilyväsilmä Athene: "Rakkahin, kyll' isä pyys, emo korkea pyys, perätysten polviin lankesivat, pyys ystävät ympäri saartain jäämään sinne, kun niin hätä suuri on heillä ja hirmu, vaan sydänjuuria raateli mult' ylen murtava tuska.
Sysimustilla hivuksillaan oli hänellä maidonvalkea turbani ja hartioilla samanvärinen lyhyt levätti, joka edestä ja hihojen kohdalta oli aukinainen ja jonka alta näkyi muokatuista leopartin nahoista tehty ihokas, joka ulettui polviin saakka.
Orja, kaunis lyydialainen poika puettuna pelusialaisesta pellavakankaasta tehtyyn, polviin asti ulottuvaan takkiin, nousi aivan Cetheguksen vieressä olevalle kypressipuiselle pöydälle ja luki pienestä taulusta, jota hän kantoi kaulassaan kultaisissa vitjoissa: "Tuoreita britannialaisia ostereita, toonikalakastiketta ja vihanneksia."
»Lähemmä, Jumala, sua!» Siteet sielujen katkee, ihmiset eroo, rakkaus, ystävyys ratkee. »Lähemmä, Jumala, sua!» Kulkeva kuu on ja päivä, meiltä ei koskaan häipyvä kuoleman häivä. »Lähemmä, Jumala, sua!» Seisomme polviin jo veessä. Kumppani, soita, soita kuoleman eessä! »Lähemmä, Jumala, sua!» Soi tuhat-ääninen kuoro. Jäävuori vastaa: huomenna toisten on vuoro.
Rahtilaiset asettuivat paikoilleen, kaikki istuen mikä missäkin kyynäspäät polviin nojaten, ja alkoivat imeksiä piippujaan hyvin merkitsevästi, ja uhkaavan rauhallista oli kaikki. Antti näki akkunasta kuormaston, ja kun Kenonen oli hänen vaatteissansa, arvasi hän jo asian lopunkin.
Kaalattuansa kappaleen matkaa lumessa, joka tielläkin ulottui heille polviin asti kuinka syvältä sitä muualla oli, sitä ei voinut määrätä ja ollessansa juuri pahimmalla paikalla tässä jylhässä ja hirvittäväisessä erämaassa, rupesi lunta satamaan.
Raskaat valittavat huokaukset kohosivat hänen rinnastaan ja hän heittelehti suonenvedontapaisesti puolelta toiselle. Hänen jalkansa olivat jääkylmät aina polviin asti ja pää oli kuin tulipallo.
Kun seuraavana päivänä tulin lukkarin luokse, tapasin hänet istumassa keinutuolissaan hyvin vakavana ja miettiväisenä, käsivarret polviin nojautuneina ja tuijottaen alas hiekalla peitetylle lattialle, jolle ikäänkuin juhlaa varten oli sirotettu kuusenhavuja.
Tulen punaiset liekit ulottuivat jo uhrin polviin, mutta kasvoja ei heti saattanut nähdä, sillä kuivat oksat olivat vasta sytytetyt palamaan ja savu peitti kasvot. Hetken perästä kevyt öinen tuuli hajoitti savun, ja silloin paljastuivat vanhuksen kasvot ja harmaa parta, joka valui rinnalle.
Mutta Panu istui kyynärpäitään polviin nojaten ja katseli tuuheiden kulmainsa alta syrjäsilmällä pastoria, samalla kun tutki vaikutusta hänen tulostaan ja esiintymisestään miestensä kasvojen ilmeissä. Oliko hän tehnyt viisaasti vai tyhmästi ottaessaan hänet vastaan? Olisiko pitänyt käännyttää ovelta takaisin? Koko yön hän oli sitä miettinyt.