United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ikään kuin myrskyn hengettärenä seisoi sokea kalliolla, hänen liikenteensä olivat hurjat ja kamalat, hän nauroi ja löi käsiänsä yhteen mielettömällä ilolla, toisinaan hän taas käsiään kurkoittaen pyörieli ympäri; laulaen väkevällä, kirkkaalla äänellä: Liehuvat liekit, Leimuvat laineet Valkeitten valloista! Pauhaavat myrskyt! Tyynehet hetket Poistatte mailmasta!
Minä sanon sinulle Aurajoki, että sinun aaltosi tulevat punaisiksi verestä ja harmaiksi tuhkasta, ja tulen liekit kuivaavat sinun urasi, ja vihollisen alukset tungeksivat sinun päälläsi niin tiheässä kuin jääkappaleet suuressa kevättulvassa. Voi sinua, hietamäki, joka olet lainannut maasi noita-akkain roviopaikaksi!
Lähelle niin kun rantaa tullut olin, mun että heistä vieroitti vain virta, paremmin nähdäkseni seisahduin ma, ja eellä näin ma liekit liikkuviksi; takana niiden ilma värein välkkyi kuin kulkeneet ois suuret siveltimet, ja eri juovaa seitsemän jäi jälkeen ja kunkin oli värit moiset, mistä kaarensa Päivä, vyönsä kuutar kutoo.
POLONIUS. Niin, teiren satimia. Tiedän, että, Kun veri kuohuu, sydän tulvanansa Valoja valaa kielellen. Nuo liekit Enemmän loistoa kuin lämmint' antaa Ja sammuvat jo kesken syttymistään; Niit' älä tuleks usko. Tästä lähtein Visummin käytä neitseen-arvoas, Ja seuraas katso paremmaks, kuin että Ain' altis käskyst' olet. Hamletista Sen verran usko, että on hän nuori, Ja suuremp' ala hällä liikkua Kuin sulla. Lyhykäisesti, Ophelia,
Liekit olivat ihan hipponeet sängyn päältä riippuvaa lakanaa, kun harmaapukuinen, pyöreämuotoinen nainen oli tullut ja nykäissyt isää kyynäspäästä, jolloin isä oli herännyt. Ensin oli isä selvästi nähnyt sen naisen, mutta sitten se oli muuttunut harmaaksi usvaksi. Isä uskoi, että hyvä enkeli oli hänet herättänyt.
Liekit palavasta Viaporista kohoilivat kirkkaina laajoilta aloilta kohti tyyntä, tummansinistä taivasta, valaisten taivaankannen laajalti heijastuksellaan. Pommit ja paloraketit lätisivät herkeämättä ilmassa, ja silloin tällöin kuului tärisyttävää jyrinää jostakin ilmaan räjähtävästä ruutikellarista, jolloin aina valtavat savupatsaat pöllähtivät korkealle taivasta kohden.
MENENIUS. Tyyn' olkaa; muistakaa! CORIOLANUS. Syvimmän hornan liekit syökööt kansan! Vai petturi! Sa, herjaava tribuuni! Haa! Vaikka tuhat surmaa silmäs kätkis, Ja tuhat kertaa tuhatta sun nyrkkis, Ja miljoonittain valheellinen kieles, Sanoisin: »valehtelet» yhtä julki, Kuin jumalia rukoilen. SICINIUS. Haa! Kuulkaa! KANSALAINEN. Töyrälle, töyrälle hän viekää! SICINIUS. Vaiti!
Koko pohjoinen taivaan kansi aaltoili veripunaisena kuni lainehtiva meri, mutta Jukke ei ollut millänsäkään. Lystin tuulen näköisenä vaan silmät rävähtämättä katseli liekkien hurjaa kilpa-ajoleikkiä ja odotti mitä tuosta lopuksi tulee. Viimein rupesivat liekit hajoamaan ja muutamia niitä vieri aina etelän vuoriin asti.
Professori loistawa tulewaisuus Wendla Agneta ei, ei loistawa Wendla Agneta wielä sittenkin nehän ne oliwat ne erilaiset liekit, joita erilaiset palkeet puhalsiwat erilaisilla tuulilla yht'aikaa sydämessäni leimuamaan; totinen rakkaus, loistawa tulewaisuus ja kunnianhimo taisteliwat siellä.
Vihdoin liekit hyökkäsivät kaikkialle, ja vaiennut vankihuone näytti ainoastaan muurejansa, jotka hohtivat tulipunaisina keskellä paloa. Näin toinen päivä kului iltaan ja yö oli kamalampi kuin päivä. Tuli oli päässyt täyteen valtaan.