United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Veden tulva ei voi rakkautta sammuttaa, sen tuli hehkuu, kuin hohtavat hiilet, sen liekki on pyhä. Kuinka olet hyvä, kun istut näin uskollisesti luonani ja puhut niin paljon kanssani! KUNINGATAR. Etkö ole huomannut ett'en vielä ole sanaakaan sanonut? DARNLEY. Niin ovat puhuneet sinun silmäs ja minun ajatukseni niitä katsellessa. Nyt menet häihin. KUNINGATAR. Menen.
Mistä se tulee että nyt näin olet muuttunut? Sinä et voi ymmärtää minua, sanoi Leila heikolla äänellä; sinä olet vaan lapsi vielä. Minä en ole enää lapsi, valttijattareni, vastasi neekerityttö; minä olen kohta kaksitoista vuotias; minuun saatat luottaa. Oi, Kafur-rukka, huoahti egyptiläis-nainen, jos et tahdo antaa sydäntäs kellekään, niin pidä silmäs visusti ummessa.
"Moskula, nosta silmäs ylös!" sanoi taatta ynseästi. Olli totteli käskyä; mutta ei voinut katsoa isää silmiin. "Luulen sinun seisovan siinä, kuin 'hunsvotin Jumalan edessä'. Mitäs olet tehnyt?" nuhteli isä häntä. Viimeinkin sai Olli taas suunsa auki.
Niin uinut tuossa kuin on pulmut puhdas, Min likimaill' ei haukkaa, huuhkajaa; Hyveiden henget valvoo vuotehellas, Ne pilvet turman kauas tuulottaa. Sees niin kuin silmäs, uneen ummistaunut. Sun ylläs elon taivas kaareilee, Ja unessas kai päivän paistehessa Keväisen lehdon keijut kisailee.
Jos elät, silmäs avaa viime kerta, Sa jalo henki, vala siunaus Lakastuneesta kalman katseestasi Valpuris päälle. Ei hän elä enää. Jo kuoli hän. Ja "Valpur" huulillaan. Niin, loppuun taistellut sa olet, sulho! Edestä kuninkaansapa hän kaatui? WILHELM. Niin, sankarina. VALPURI. Kuinka kaunis kuolo!
Sitä nyt auttaos, korkea armo, Ettei se nälkään nääntyisi pois.» »Ja siunatut olkohon aina, Pyhä Brigitta ja päivänsä! Sun silmäs on mieheni mustat silmät, Ne säihkyy kuin säihkyivät hälläkin myös, Ja lesken oman sä periä saat.» Ja neidot pukivat tyttösen päälle, Pukivat sametit, pukivat silkit; Ja punoivat helmiä hiuksihin mustiin, Ja valkeemmalle ne helmet hohti, Kuin Puhurin pojan kylvelemät.»
Soi, laulu, kerro ruhtinattaresta, min silmät lemmen, leikin tulta lyö, mut joka synkkenee kuin synkin yö, kun kuulee kuiskittavan vertaisesta. »Ah, armas, liian kauan sun jäi silmäs päivänlaskuhun, ei kohti käynyt korkeaan!» Näin Gruusiassa lauletaan.
Kuin leikkii lämmin säde suvipäivän kesäisen vehmaan lehdon liepehellä, niin leikkii silmäs viehkeen lämmin katse uhoten tuntees nuoren tuoreutta. Kuin hymyy metsän ruusun raitis nuppu rusoisin huulin lempiperhollensa, niin hymyilet sä suullas hurmaavalla ken sitten lempiperhos olla saapi?
En milloinkaan! Mä taistelin ja emmin, Nyt tiedän sen: Jos heräjän ja lemmin, En sua, en! Tuo säihky silmäs tumman On tulta vain, Se tuskan tuotti kumman Mun rintahain. Oi, säde keväimellä Se toista lie, Niin vieno, armas, hellä, Mi onneen vie.
Myös oli ruhtinas, mut runon vain, hän kuumin verin vallatarta lempi, mut kerran erhettyi, ei tuhoisempi lie ollut lemmen erhe näillä main. »Ah, armas, liian kauan sun jäi silmäs päivänlaskuhun, siksi kuljit, koito, kuolemaan!» Näin Gruusiassa lauletaan.