Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Siks kun paahtehessa lemmen päivän multa silmät kerran huikes niin, että aina lailla taikakeijun kierrät aamuna mun aatoksiin. Siksi nään sun nauravan kuin silloin, jolloin sy'ämes ensin nähdä sain, jolloin silmäs poltti, poskes kukki, huultes marjat kuiski: poimi vain!
Aamullapa auringon valossa Peilihin nyt silmäs impi rukka, Hämmästynnä lausuin kyynelissä: "Unissani kultan' ylisteli Ihmetellen pääni kiharoita, Liehuivat kuin tuulen lainehissa, Päivyen keväisen kullatessa: Iloitsinpa tuosta ujostellen. Vaan nyt ikän' itken ilkityötä, Kujertelen kurja kiharoita, Hävetenpä katson kultahani, Uskallan hänt' tuskin toivoella."
Nyt silmäs aukaise mun sanoilleni, näe väitteeni ja uskos suhtautuvan niin totuuteen kuin piiriin keskipiste. On kuolematon sekä kuolevainen vain heijastusta aattehen min siittää Herramme rakkaus; näät valo tämä elävä, joka lähtehestään virtaa ei Hänest' erillään, ei Rakkaudesta, mi heidän kerallansa kolminaistuu
ALBANIAN HERTTUA. Minä elän, Gloster! Sun lempes kuningasta kohtaan maksan Ja silmäs kostan. Tule, ystävä, Ja kerro mulle, mitä muuta tiedät. Kolmas kohtaus. Ranskalaisten leiri lähellä Doveria. KENTIN KREIVI. Miks Ranskan kuningas niin äkkipäätä Kotihin läksi, tiedättekö syyn?
Me kaksi, joill' ei ole ystävätä, rikkaita oomme; meillä onni on, me, jotka katselemme juhlaa tätä vain ulkoa kuin orvot ilohon; palakoot lamput, sulosävel soikoon, sisällä nuori kansa karkeloikoon; luo, Svanhild, silmäs, tähtitarhoihin; tuhannet lamput loistaa *sielläkin* Oi kuule, armas, sävel illan soi, lehvissä lehmusten se huminoi Ah, meille tähdet korkeuden palaa
Näin tyrmässämme Vältämme suurten lahkojuonet, jotka Kuun mukaan nousee, laskee. EDMUND. Pois nuo viekää! LEAR. Cordelia, uhriin moisiin suitsutustaan Jumalat itse kylvää. Taasko sain sun? Ken meit' eroittaa, taivaan kekäleillä Meit' ajaa saa kuin ketun luolastansa. Oi, pyyhi silmäs! Rutto heiltä ennen Luut, lihat syö, kuin itkun saa he meistä; He ennen itse nälkään kuolee. Tule!
Niin norjin liikkein haassa leijaat: nään hoikan vartes, silmäs seijaat, mun veikeänä luokses veijaat, kautt' taivasten, sua lemmin!
Rauhassa mun kuleksia suokaat kanerva-kankaalla tässä; ollaan sovinnossa me, koska käyvät sotaa luonnon voimat. Ystävät! Mitä sanoisin nyt? Kas tuota pilven-nokkaa tuossa, avattu lohikärmeen kita; se hien otsaani pakoittaa. Elä katso sinne, vaan maahan silmäs luo ja jatka ties. Tämän seudun tunnen. Riekkokangas? Oi keto kirottu!
Ei suvi ollut, juhannus, kun synnyit, Suomen vapaus, sa lapsi rakkautemme, vaan tähdet kylmät, ankarat sun kehtohosi katsoivat, sa lapsi sydäntemme. Mut kun sa silmäs auki loit, niin vartion sa nähdä voit sun luonas valvomassa. Ja kuinka tiemme kulkekoot, sa veri meidän verta oot, sa ainut maailmassa.
min vuoksi kasvanut maan pääll' on tuhmuus, niin että juostaan joka lupaa saamaan sen tutkimatta todenperäisyyttä. Näin Pyhän Antoniuksen porsaat lihoo ja muutkin, pahemmat kuin porsaat, maksain rahalla, josta leimamerkki puuttuu. Mut koska poikenneet jo loitos oomme, nyt silmäs käännä kohti tietä suoraa, ett' ajan kanssa lyheneisi taival.
Päivän Sana
Muut Etsivät