United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinne lapset Herra Hyvä armostaan Kokoaa: ne vainen Sinne lasketaan, Joill' on lapsen mieli Nöyrä, vilpitön Usko, katuvainen Sydän, virhitön. Peilin edessä.
Tai poikki Puremme kielemme, ja mykin ilmein Elämme inhat loppupäivämme? Mitä? Me, joill' on kieli, tuumikaamme Jotakin kurjaa vielä kurjempaa, Ett' ällistyvät sitä jälkipolvet. LUCIUS.
Euboian asujoita, abantteja aimoja, joille Kalkhis, Eretria, Kerinthos merenäärinen kuului, tarhat Histiaian rypäleiset, korkea Dion, miehiä, joill' oli hallussaan Styra ynnä Karystos, heit' Elefenor johtaen toi, Khalkodonin poika, Areen juurt', uromielten abanttien ruhtinas.
Pääkaupunkimme kaunokainen, nuori Laventumistaan laventuu, Ja levitäikse kivityksen kuori Aloille, joill' ol' ennen röykkelikkövuori Tai suo, tai jäyhä luonto muu. Kas korkeutta kiviroukkioiden Ja hiekkaläjäin laajuutta, Ja laumaa katso kadunlaskijoiden: On kirjopaita päällä roimahousuloiden Ja housut saapasvarsissa.
Itsepä Hektorin kanssa ja Pulydamaan kera kuulun riens useimmat, urheimmat, halu joill' oli kiivain 89 muurin murtelohon, liki onttoja laivoja taistoon, johtaja kolmas viel' oli Kebriones; näet vaunut hänt' oli halvemman uron haltuun heittänyt Hektor.
Mutt' aika paha vihdoin saavuttaa Ja vanhan poian eipä liene ihanaa Noin yksin laahustella hautaan asti. MEFISTOFELES. Kauhulla kaukaa nään sen kohtalon. MARTTA. Siis miettikää, kun vielä aikaa on! MARGAREETA. "Näkyvistä mennehen pian unhottaa". Lumootte kaikki siivo-kohtelulla; Teill' lienee monta tuttavaa, Joill' enemmin on järkeä kuin mulla.
Miehiä Trikkan, Ithomen myös monikalliokannan, Oikhaliankin, miss' eli valtias Eurytos ennen, johtivat veljekset Podaleirios ynnä Makhaon, joill' Asklepios-taatoltaan oli lääkärintaito; 732 kolminkymmenin nää kera saapui kaarevin keuloin.
Tyttö, nuolen tuskaa vasten Viel' et kaipaa varjelusta; Jumal säästää syöntä lasten, Joill' ei viel' oo aavistusta. Vaan kun karkaa rauhas, kalvoo Kaipuu, halu hehkuvainen, Varo, silloin Lempi valvoo, Varo, läsn' on jumalainen. Serenaadi. Armaani luon' ei enää lamppu loista, Kuu vaalas heijastaa vaan akkunoista, Enk' enää verhon kautta erottaa Voi neittä ihanaa.
Joukkoja niitäpä, joill' oli maana pelasginen Argos, joill' oli Trekhis, joill' Alope, Alos äärt' asumaansa, miehiä Fthian maan, myös Hellaan nais-ihanaisen, heimoa myrmidonein sekä helleenein ja akhaijein, heitä Akhilleus toi viiskymmen-purtisen voiman. Mutt' ei taistoon melskehiseen heill' into nyt ollut; ei näet ollut, ken rivit suorinut ois sotarintaan.
Vaan Thoas aitoolein oli pää, Andraimonin poika, joill' oli kaupunkeina Pylene, Olenos, Pleuron, kalliokas Kalydon sekä myös merenäärinen Khalkis; poiss' elon mailt' oli näät pojat Oineus-sankarin aimon, vainaja vaalevahius Meleagros, poiss' isä itse; niinpä nyt aitoolein oli valtias vain Thoas yksin; neljinkymmenin nää kera keuloin seurasi tummin.