United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän istui, kuten jo sanottiin, rantasillalla siniset housut ja pitkäliepeinen sininen takki päällä, puhellen kalastajien kanssa; hän kyseli yksiä ja toisia kalastuksesta, luoteesta ja vuoksesta, virrasta ja muista meriliikettä koskevista asioista.
Nauroi vain meidän toimillemme muka lasten touhuina ja tuumi, että jolla on leveä lanne, sille pitää olla suuret housut. Etkö luvannut koristella tuota konnaa oikein kruunun raitaisilla? Enhän minä.
Hän oli lyhyenläntä mies, pää oli suuri, kulmakarvat tuuheat ja paksut, tukka jäykkää, lyhyeksi leikattua, jotta saattoi nähdä paksun, lihaisen niskan. Hän oli vääräsäärinen ja ahtaat housut liittyivät tiukasti reisien ja pohkeitten jykeviin lihaksiin. Kädet olivat lyheitä, paksuja ja kovia. Syvälle painuneet suupielet tekivät kasvot julmistuneen näköisiksi.
Housut eivät ulottuneet kuin polviin asti, mutta olivat polvien kohdalla paksuna myttynä, kengät olivat nauhoilla jalkaan sidotut ja varustetut rauta-anturoilla, jotta jyrisi kuin Smith kulki tuvan läpi. Mutta kummallisinta koko puvussa oli kuitenkin hattu. Se oli ympyriäinen ja väriltänsä harmaa, ja sen ympäri oli neulottu korkkia ja hakasia y.m.
EERO. Onko Timo suutuksissaan? TIMO. Ei suinkaan, ei suinkaan, mutta sanonpa: olis nyt halko tai ympyriäinen tela, niin panis niin pitkin pakaroja, että pläikkyis. TUOMAS. Laske hän ylös. TIMO. Nouse, Jumalan luoma. JUHANI. Minä nousen, ja tiedä, saatuani housut kiinni taas, on vuoro sinun taas painua alas, ja toisin kuin äsken minä.
Ensiksikin hän tiesi ettei hän voinut saada minulta enempää rahaa; sitten maksoivat housut näillä seuduin ainoastaan muutaman pennyn ja lopuksi hän kantoi vastoin lakia puukkoa, joka oikeastaan olikin tikari. Noin puolen tuntia käveltyäni tapasin kookkaan, ryysyisen miehen, joka kulki jotenkin nopeasti, mutta kopeloi sauvalla eteensäpäin.
Mutta korkeimmilleen kohosi jännitys, kun räätäli tuli taloon, otti mitan, otti sen äidin käskystä »kasvun varalta» ja istuutui pirtin pöydälle. Olin aamusta iltaan katsomassa, miten ensin tulivat esiin housut oikein henkselinappeineen, miten kääntökauluksinen takki lakkareineen, joiden luvun itse sain määrätä, ja miten lopuksi liivit, ensimmäiset iässäni.
Otsa oli hänellä rypyssä ja toinen käsi housuntaskussa, toinen sivelemässä viiksien alkuja. Hän tunsi miellyttävän tunteen siitä, että oli hyvin ja huolellisesti puettu. Kengät oli teetetty teräväkärkiset ja matalakantaiset, niinkuin tiedettiin muodin olevan, ja hyvästi kiilloitetut. Housut olivat vaaleasta kankaasta ja takki musta ja pitkä niinkuin englantilaisella gentlemannilla.
Senaikuisessa »frakissa» oli korkea, jäykkä pystykaulus mustasta sametista ja kiiltävät kullatut napit. Tällaiseen pukuun kuului vaaleanharmaat tahi harmaankeltaiset housut ja ruutukaisesta tahi kukikkaasta, loistavan värillisestä sametista tehdyt liivit.
Noin 10 vuotta takaperin oli siellä Helsingissä eräs vanha ylioppilas, jota sanottiin hienoksi konjakintuntijaksi, mutta Lassinen. Herra professori, se olin minä, se oli juuri minä. Minulla oli kunnia istua teidän seurassanne samana iltana kuin housut paloi. Jos muistatte? Stobenius.