United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niitäkin löytyi, jotka sanoivat että se tuskin oli ollut sattumus, että Smith tällä kertaa oli tullut asumaan Arnen luo. Per ei voinut häntä kärsiä. "Minä en ymmärrä mitä tuo raitainen maankuljeksija täällä tekee, rahoja hänellä on kuin ruohoja". Ehkä Per myöskin oli kuullut puhuttavan eräästä semmoisesta, joka oli nainut talonpoikaistytön naapuripitäjässä.
'Minulla ei ole varaa ostaa tauluja', sanoo Smith vaimolleen, 'enkä ymmärrä kuinka Jonesin kannattaa sitä tehdä. Mutta Jones vaimoineen suostuisi elämään leivällä ja maidolla, vaikka kuukauden päivät, ja rouva kääntäsi juhlahameensa vielä kolmannenkin kerran, vaan taulunsa he tahtovat pitää. Ja onnelliset he ovat.
Sitte koti ei enää tuntuisi niin autiolta ja hän mahtaisi toivoa taas näkevänsä polvillaan lapsen pojan, jota hän alusta alkaen saisi kasvattaa Herran pelvolla sekä rakastaa hartaammin, kuin hän Kaarlea oli oppinut rakastamaan. Me olimme kaikki siellä. Fröökkinät Smith, Brown, Jones ja Robinson näyttivät huikaisevilla puvuissa.
Smithin Pocketin uudispaikan alkuna oli se tapahdus, että eräs varsinainen Smith siitä kohdasta löysi "Pocket'in" se on paikan, jossa oli runsaampia kultakerroksia, kuin muualta tavallisesti löytyy. Puolessa tunnissa nostettiin siitä taskusta viisi tuhatta dollarsia. Smith ynnä muut käyttivät kolme tuhatta dollarsia vietto-ojan laittamiseen ja vuoren särkemiseen.
Hän olikin todentotta kaunis murheenlapsi, kun hän soreassa puvussaan seisoi siinä katuvaisena, parannusta lupaavana tuhlaajapoikana, surullisilla, vakailla silmillään katsellen isän kovaa, tylyä näköä. Nuorin fröökkinä Smith heltyi pikkuisen, hartaan ja turhamaisen sydämensä syvimpään pohjukkaan asti ja muuttihe häntä vähän lähemmäksi.
Housut eivät ulottuneet kuin polviin asti, mutta olivat polvien kohdalla paksuna myttynä, kengät olivat nauhoilla jalkaan sidotut ja varustetut rauta-anturoilla, jotta jyrisi kuin Smith kulki tuvan läpi. Mutta kummallisinta koko puvussa oli kuitenkin hattu. Se oli ympyriäinen ja väriltänsä harmaa, ja sen ympäri oli neulottu korkkia ja hakasia y.m.
Per", sanoi hän lyhyesti ja otti muutamia seteleitä ulos kirjasta. Per ei tahtonut ottaa vastaan, hän ei käsittänyt tätä. "I vill thank you", sanoi Mr. Smith, pisti rahat Per'in käteen ja meni tupaan. Per seisoi niinkuin kivettyneenä; nyt hänellä oli vesihelmiä silmissään. Hän katseli seteliä: "enemmän kuin sata" ja sata minulla on ennestään yksi ja yksi lisään tekee kaksi!
Opettaja silmäili häntä tarkemmin kuin ennen, kun hän liukkaasti jatkoi puhettansa, käsi oven lukolla ja tulisilla silmillä katsoen kouluttajaan. "Nimeni on Melissa Melissa Smith! Sen voitte valalla todistaa. Isäni on Smithukko vanha Smithhaiska nyt sen tiedätte! Melissa Smith ja minä tahdon käydä koulua!" "Vai niin!" sanoi kouluopettaja.
Melissa Smith. Opettaja vaipui syviin ajatuksiin tuosta omituisesta kirjeestä, kunnes kuu kohotti kirkkaat kasvonsa kaukaisten kumpujen yli ja valaisi sen polun, joka vei kouluhuoneesen ja jota pikkuiset jalat tullessa ja mennessä olivat tallanneet kovaksi. Tyytyväisemmällä mielellä repi hän sitte kirjeen rikki ja hajoitti palaset tielle.
Onnea vaan, käyköön hyvin!" sanoi kolmas ja niin edespäin, kunnes vanha Jerry Smith, kylän kellonsoittaja ja puunsahaaja sekä monen naapurin lesken puutarhuri, onnitteli minua, lisäten: "kylläpä minustakin olisi tullut tuollainen kuin te, jos olisin saanut oppini tuossa ijässä". Jaakko-enon sanat vaikuttivat toki enin kaikista.