United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ihanin suvustanne, moniaita vähäpätöisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, mikä onnellinen sattumus sallii meille tämän miellyttävän kohtauksen?" "Oh, katsos Jim'iä, sinäkö se oletkin?" vastasi nainen. "Olen kun olenkin" sanoi Jim, ja istahti ystävällisesti hänen viereensä.
Kuolo meidät perii, Jos ette riennä! Tuonne holviin menkää. Sen varjossa ei kukaan teitä huomaa. Sokea sattumus, siis ystäväni Viel' ollos! Viel' ei ole aika kuolla! Neljäs kohtaus. VANGINVARTIJA. HERTTUA KAARLE. AMIRAALI SCHEEL. Myöhemmin ER
PENTTULA. Aholan Antti! (Erikseen) Sattumus taaskin avukseni tulee! (
Näyttää melkein siltä, kuin olisi sattumus toimittanut naapuruksille väärät hyyryläiset; sillä matami Bomb ei voi kärsiä rouva Velkeriä, vaan sen sijaan matamin ja neiti Knegtien välille on kasvanut melkein liikuttavan sydämmellinen ystävyys, jota vastoin Olsen hyvin usein käy sanasotaa neiti Knegtien kanssa.
Aikani on nyt enää lyhyt, tulkaa ja kuulkaa mitä sanon, antakaa anteeksi!" rukoili Jussi, "tehkää sitte kanssani mitä tahdotte!" Risto ja Olli istuivat vesissä silmin Jussin viereen majan maalaattialle. Jussi kertoi: "Olli, sinä luulit lopettaneesi kurjan elämäni silloin kun viimeksi kohtasimme. Aikeesi oli oikia, kuoleman olin ansainnut, mutta Jumalan sattumus oli se ettei aikomuksesi toteunut.
Onnellinen sattumus on siis se, ettei pahemmin ole käynyt, ja saan kiittää hyvää Jumalaa varjelemisestansa. Onnellisella hetkellä olemme myöskin vastoin tavallista tapaamme tänne saapuneet, hyvin nähdäksemme minkä veroinen meidän suosikkimme kaikkine korulauseinensa on ja mistä miehestä hän lupauksineen käypi. Ei siis mieltä väärempää hänelle, uuteen yritykseen onnea vaan", tuumaili Elsa.
Kenties ... olen sitten jäljestä päin kuullut, että he kuitenkin wiettiwät häänsä; ja sen johdosta soisin monin kerroin, että se tapaus olisikin ollut sattumus waan. Kesäinen aika on. Köyhä waimo kahden pienen poikasensa kanssa istuu kylän läpi menewän maantien wieressä.
Sitä paitsi oli hänellä yhtä toista miettimistä, ja sen luuli parhaiten saattavan tapahtua ulkona raittiissa ilmassa, sill'aikaa kuin käveli ympäri varsinaisetta päämäärättä, mihin hyvänsä sattumus hänen veikin. Hän oli pari päivää sitten tavannut Elviran, ensimmäisen kerran tuon onnettoman tunnustuksen jälestä.
Eräänä päivänä tapasi hän sattumalta koreasta salistaan pienen lapsen, joka oli jonkun palvelijan ja vastustamaton vietti saattoi häntä nostamaan pikkuisen syliinsä, mutta lapsi pakeni, hänen ryppyisiä kasvojansa peläten. Tämä sattumus saattoi häntä kuitenkin tuumimaan, että hän kutsuttuin vierasten joukossa kentiesi voisi löytää sopivan miniän.
Nuorukainen pysähtyi ja miltei väistyi taaksepäin; mutta kuitenkin hän tuli iloiseksi, ja sydän lensi vielä kerta tyttöä vastaan hänen loistavan katseensa kautta. Tyttö oli ääneti ja näytti olevan kahdella päällä. "Onko tämä sattumus, vai tuletko tahallasi?" kysyi Niilo. "Minä en tahdo että sinä sanot minua pahaksi," vastasi tyttö.