United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän huokasi samalla ja hänen kasvonsa osoittivat sitä levottomuutta, jolla hän odotti Jakobsson'in vastausta. "Valtiokamariherra on erittäin synkkämielinen ja kolkko". "Sen luulin kyllä, ja olenpa itsekin tehnyt saman havainnon. Ei hän edes hovissa voi salata pahaa, äreätä luonnettaan. Mutta Elvira! Mitenkä on Elviran laita!" huudahti everstiluutnantti ja veri kuohahti hänen poskilleen.
Jää nyt hyvästi sinä kirkkahin tähti elämässäni, sydämeni enkeli ja onneni kuolin-enkeli! Tämä ainoa muisto vielä vaan." Hän painoi suudelman Elviran otsalle, katseli häntä sen jälkeen vielä hetkisen syvästi liikutettuna, pyyhki pois kyyneleet, jotka tunkeuivat esiin hänen silmistänsä ja oli menemäisillään huoneesta, kun voimakas käsi äkkiarvaamatta tarttui hänen olkapäähänsä.
Niinkauan kuin Stålsköld'in uhkaava hahmo oli hänen ja Elviran välillä, ei hän voinut toivoa mitään muutosta heidän molemminpuolisissa olosuhteissaan. Ulkomaailman keskuudessa voisi Elvira milloin hyvänsä saada tietää Stålsköld'in vielä elävän. Kalliilla valalla vannoi parooni, ett'ei tämä seikka sinä ilmoisna ikänä olisi tuleva Elviran korviin.
Ne monet kokeet, joita paroni teki taivuttaaksensa Elviran mieltä häntä kohtaan suotuisammaksi, eivät olleet soveliaat lievittämään, vaan päin vastoin omiansa lisäämään Elviran vankeuden katkeruutta, sillä hänen oli mahdoton enää osoittaa puolisoansa kohtaan minkäänlaisia muita kuin halveksimisen tunteita.
Helposti saattoi hän huomata, että Elviran kasvoissa kuvautui suru ja tuska sekä että hän, vaikka huonolla menestyksellä, koki salata alakuloisuuttansa teeskennellyllä hymyllä. Jumala tietää mitä nuori sotilas morsianta katsellessansa ajatteli, varma on, että hän uudestaan joutui entiseen uneksivaan mielentilaansa.
Mutta miten saisi hän todistuksia tähän suhteesen, kun Elvira sulkemalla hänet luottamuksestansa oli selvästi näyttänyt, ett'ei hän koskaan rupeaisi ilmi-antajaksi, vaan oli päättänyt vai'eten kestää ja nurisematta kärsiä kovimmankin kohtalon? Vai noudattaisiko hän Elviran neuvoa, ja pitäisi valansa tekemättömän arvoisena? Ei, tuhat kertaa ei!
Tällä poikkeuksella tarkoitamme Ebba Sparrea, Kristiina kuningattaren hovin aurinkoa, joka silloin oli ihanimmillaan, ja joka uudenvuoden päivänä sinä vuonna oli mennyt kihloihin ennenmainitun Jaakko Kasimir de la Gardien kanssa. Everstiluutnantti mietti itsekseen pitikö hänen koettaa päästä puheluun Elviran kanssa vai eikö.
Elviran oli hän tavannut kalpeana ja kärsivänä, mutta hänelle ei ollut onnistunut saada selville tämän sisällistä mielentilaa eikä suhdetta parooniin. Häntä itseänsä kohtaan oli Elvira kartteleva ja näytti selvästi, että mieluimmin olisi tahtonut välttää puhelua niistä aineista, joista hän halusi saada selitystä.
Mutta hän luotti keväiseen vuoden-aikaan ja pahimmassa tapauksessa laivan hyvään rakennustapaan, lukuisaan miehistöön ja lujaan taklaukseen. Matkan kuluessa oli everstiluutnantti Stålsköld vaan pari kertaa nähnyt Elviran. Mutta he eivät kuitenkaan olleet puhelleet keskenänsä ja heidän molemminpuolisena tervehdyksenään oli pitkä, surullinen silmäys.
Kapteeni vastasi tähän kysymykseen kieltävästi, ja hänen loppupäätöksekseen tuli, että Elviran kohtalo oli marttyyrin, ja paroonin suhde häneen oli kiusaajan kiusattuun.