United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elviran oli hän tavannut kalpeana ja kärsivänä, mutta hänelle ei ollut onnistunut saada selville tämän sisällistä mielentilaa eikä suhdetta parooniin. Häntä itseänsä kohtaan oli Elvira kartteleva ja näytti selvästi, että mieluimmin olisi tahtonut välttää puhelua niistä aineista, joista hän halusi saada selitystä.
Tämä näkyy hänen suhteestaan Ainoon, Kalevalan naisista ainoaan, jonka Väinämöisen rinnalle voi asettaa sekä sielun salaisen suuruuden että sen traagillisten ristiriitojen nojalla. Hänen mahtavaan personallisuuteensa ja Ainon kohtaloon syventyminen on tutkijalle mitä kiitollisin aihe. Koettakaamme siis Väinämöistä ymmärtää elävänä ja viisaana, mutta kärsivänä ihmisyksilönä! V
Poikani Parsifal, jos voit juoda tuliviinin Graalin pyhästä maljasta, silloin leimut Graalin kuninkaana ja valaiset maailman ja isäsi. Astu Graalin kuoriin, siellä paljastuu sydämesi». Niin puhui Anfortas ja katsoi kärsivänä poikaansa Parsifaliin.
Hän avasi pipliansa ja näytti Richardille muutamia sen lauseita, joissa suuresta ja kauan luvatusta Messisiaasta puhutaan kärsivänä Vapahtajana.
Sekä yleistä että isänmaan historiaa luettiin ja tutkittiin ja heille molemmille rupesi kangastamaan isänmaa ja sen kansa sortoa kärsivänä, mutta rakkaana. Vänrikki Stoolin tarinat vahvistivat paljon heidän isänmaan-rakkauttansa, sillä niiden avulla tulivat he tuntemaan ja näkemään kansan, "mi kunnian Edestä kaikki koitti, Nälissään, palellessahan Kuitenki vielä voitti."
Johannes oli henkisesti ja melkeinpä ruumiillisestikin lopussa näinä aikoina. Hän ei tiennyt eteensä eikä taakse. Elämä oli kadottanut hänelle merkityksensä. Ja hän saattoi istua tuntikaudet työpöytänsä ääressä mitään tekemättä, mitään ajattelematta, tylsänä, idioottisena, kuitenkin suunnattomasti tästä alennustilastaan kärsivänä, kylmät kyyneleet silmissään.
Minä riennän häntä hoitamaan, löydän hänet kärsivänä, särkyneenä, rikkirevittynä, ilman ainoatakaan ystävää. Hän hourailee raivosti Agnesista, kiroo häntä ja sadattelee, huutaa kostoa, riehuu ja pyrkii väkisten syöksemään vuoteeltaan.
Tuossa ... tuossa hän viruu sohvallaan, sairaana, kärsivänä ... yksin, aina vaan yksin... Ja siitä, että hän koettaa muuttaa tuon kohtauksen, ei lähde apua ... ei auta, vaikka hän on asettavinaan itsensä seisomaan hänen vuoteensa viereen ja koko mielikuvituksensa voimalla koettaa saada hymyilyn hänen huulilleen ja lausuu hänen manansa: "minullahan ei ole mitään anteeksi annettavaa", ei, hymyily poistuu, kasvot ovat kalpeat ja synkät, silmistä kohtaa ihmeellisen suruinen, nuhteleva katse ... hän on yksin ... aina vaan yksin ... yksin sairaudessa, surussa ja sieluntaisteluissa...
Hän oli odottanut saavansa nähdä entisen ujon, kaikista pikku asioista punastuvan Liisan, nyt ehkä vielä kärsivänä jotakin sydämen tuskaa. Ja hän näki hyvinvoivan, suoraan hänen silmiinsä katsovan talonpoikaisemännän, jonka kädet olivat raskaan työn karhentamat, jänteet vahvistuneet, koko ruumis tullut rotevaksi ja täytelääksi. Terve hän näytti olevan ja kaukana kaikista suruharsoista