United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänellä oli kalpea, säännöllinen muoto ja tummanharmaat, suloiset, säihkyvät silmät. Herra Vigert piti enemmin Agnesista, mutta Cecilia häntä enemmän huvitti. "Neiti Agnes tarvitsee jotakin, joka häntä vilkastuttaa," ajatteli hän, "hän näyttää välistä niin kelvottoman autuaalta ja teeskennellyn hartaalta. Muuten hän olisi oikein lumoava."
"Mimmoiselta sinusta luostari tuntui, Eva?" minä kysyin häneltä sinä iltana, kun olimme kahden kesken. "Se näytti hyvin hiljaiselta ja rauhalliselta", hän vastasi. "Luullakseni siellä voisi olla sangen onnellinen. Siellä olisi niin hyvä aika rukoilla. Kenties voisi helpommin unhottaa itsensä siellä ja päästä likemmäksi Jumalaa." "Mutta mitä sinä täti Agnesista arvelet?" "Hän miellytti minua.
Hänen arvelunsa Agnesista hajosivat epäselviksi haaveksimisiksi, joita mielessä häilyy ennen nukkumista, ja muutaman silmänräpäyksen kuluttua makasi hän jo sikeässä unessa, antaen sen myöskin koko talolle tiedoksi tasaisilla, kovilla kuorsauksilla, jotka pakottivat viereisessä huoneessa nukkuvan Burströmin suuttuen nousemaan tilalla istualleen ja jyskyttämään seinään, että hän toki vaikenisi.
Kun äidin-äitimme kertoo niitä, minä ajattelen pyhimyksiä sankareiksi ja sotureiksi. Kun itse koetan jutella niitä, minä varon, että teen ne liiaksi satujen kaltaisiksi. Mutta kun pikku Eva puhuu St. Agnesista tai St.
Minä riennän häntä hoitamaan, löydän hänet kärsivänä, särkyneenä, rikkirevittynä, ilman ainoatakaan ystävää. Hän hourailee raivosti Agnesista, kiroo häntä ja sadattelee, huutaa kostoa, riehuu ja pyrkii väkisten syöksemään vuoteeltaan.
"Minun rakkauteni kallista lastani kohtaan oli kivulloinen rakkaus, mutta mieleni oli silloin kokonaan sairaana. Minä en puhu sen enempää tästä. Minä en puhu itsestäni, Trotwood, vaan Agnesin äidistä ja Agnesista. Jos annan teille jotakin johtoa siihen, mitä nyt olen taikka ennen olen ollut, tiedän, että itse selvitätte sen. Mitä Agnes on, ei minun tarvitse sanoa.
Minä hymyilin, nyökkäilin vastaan minkä ennätin ja huusin: "onnea matkalle!" Sitten he taaskin antoivat hevosten mennä ja niin katosivat pian näkyvistäni. Enkä minä tuntenut hiventäkään harmia, saatikka että olisin ollut mustasukkainen ja kateellinen. Päinvastoin soin mielelläni Antille tämän huvin ja toivoin, että hän muuttaisi ajatuksiaan Agnesista ja huomaisi vihdoinkin hänen hyvät puolensa.
Katselin sanomalehteä, jonka poika juuri oli tuonut. Ja sitä katsellessani kysyin noin niinkuin sivumennen ja teeskennetyllä välinpitämättömyydellä: Ja mitä sinä nyt pidät Agnesista? Hm.... En osaa vielä oikein sanoa. Minä otan hänestä selvää ensin. Ettekö ihastuneet häneen kaikki? Eihän toki sentään ... vaikka täytyy myöntää, että hän on tavattoman Tavattoman viehättävä? Viehättävä ja älykäs.
Löytyykö yhtä ainoata miestä, joka olisi kyllin arvokas hänelle? Me puolestamme sitä suuresti epäilimme. Sillä hänen vertaistaan ei voinut olla koko maailmassa, ei miestä eikä naista. Se kuva, joka Agnesista näiltä ajoilta jäi mieleeni, on vielä nytkin niin täydellinen, etten siinä pienintäkään virhettä tai puutetta näe.
Ja hän se tiesi kertoa Agnesista. Oletteko kuulleet jotain eriskummallisen merkillistä Agnesista? hän kysyi kesken kaikkea, entisistä kouluseikoista puhellessamme. Mitä, sano, mitä? Hän on mennyt Pietariin, eräälle äärettömän rikkaalle ruhtinattarelle seuranaiseksi. Agnes!? Agnes Pietariin, seuranaiseksi? Eihän toki! Seuranaiseksi!