United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tajusi hyvinkin, kuinka pitkälle hänen lääkeopilliset tietonsa ulottuivat mutta olihan hänellä Felldner hätävarana. Hän tutki, millaista vettä oli kaivossa; se oli kirkasta ja raitista munkit tietävät aina, mitä tekevät. Hän valmisti sitruunalimonaatia ja vei sitä hiljaa yläkertaan. Lapsi makasi sikeässä unessa.
Tuon tuostakin täytyi nostaa päätä ja kuulustaa, kun luuli ulkona kolisseen. Eikä monta minuuttia kulunut, ennenkuin taas meni katsomaan oliko kaikki paikoillaan. Muut nukkuivat rauhassa. Kovin olivat huolimattomia Villen mielestä. Ihme ja kumma! hän päivitteli aamulla, kuinka sikeässä te makasitte. Ette suinkaan olisi tienneet mitään, vaikka olisivat vieneet sekä kuormat että hevoset.
Vanhat nukkuivat sikeässä unessa. Nuoriso, joka kedolla oli leikkiä laskenut, pakeni kedolta ja pitkitti leikkiänsä huoneissa, kunnes Jumalan ilma leikin häiritsi. Tavan takaa kuului jyrinää. Se kiihtyi sen mukaan kuin yö kului. Se oli ukkosen ääni. Yö joutui, myrsky alkoi. Harmaalassa oli tuulenpuolimainen akkuna auki. Maria istuu akkunan edessä. Tuuli kuivaa hänen kuumat kyyneleensä.
Alma äänsi säikähdyksestä ja veti käsivartensa pois, vaan samassa hän taas nauroi. »Hupsuko sinä olet. Tuossa tyyny!» Hän pani sen Miinan syliin. »Mene nyt.» Miina hynttyytti tyynyineen lastenkamarin läpi kyökkiin ja Alma meni myöskin hänen jäljessään vanhempia lapsia katsomaan. Sikeässä ne nukkuivat kaikki.
"Osaanpa minäkin lukea vaimopuolen silmistä, vieläpä paremmin kuin sinä; vaan en minä hänestä tuommoista voi nähdä. Hiisi vieköön! Tuossa sinä makasit niinkuin suuri herra karmituolissa, sikeässä unessa niinkuin tuomari, kun sinä, jos sinussa olisi ollut vähänkin rakastajan tulta, olisit pitänyt silmät auki, lakkaamatta tirkistellen itäänpäin, eikö jo auringon ensimmäinen säde alkaisi koittaa.
Tästä he äkeillä kasvoilla palasivat koijuunsa takaisin; ja viimein aamun valjetessa lepäsivät he jokainen sikeässä unessa. Oli vihdoin valmis veljesten pirtti. Viisi syltää oli sen pituus ja kolme sen leveys; itään päin antoi sen toinen, länteen toinen pää.
Vihdoin »pikkutunneilla» täytyi kuitenkin lähteä pois, ja hieman hoippuvin jaloin ja raskain päin astelin minäkin kotiin. Kun avasin oven eteiseen hämmästyin joltisestikin huomatessani siellä passarimatamini nukkuvan sikeässä unessa korsaten.
Hetken aikaa pimeässä haparoituaan, löytämättä mitään ulospääsyä, tarttui hän ensimmäiseen oveen, mikä käteen sattui. Se vei erääseen vierashuoneeseen, jota lamppu himmeästi valaisi. Kaksi vahdissa olevaa hovipalvelijaa istui siellä sikeässä unessa.
Kadut ja torit olivat tyhjät, ja jos kaupungissa oli asukkaita, niin ne varmaan nukkuivat kaikki sikeässä unessa. Hetken kuluttua hän tuli suuren ja komean linnan edustalle, joka oli niin ihana, ettei se voinut olla muuta kuin kuninkaallinen palatsi, ja kun portit olivat auki, niin hän astui sisään. Sisältäkin linna oli yhtä kaunis kuin ulkopuolelta.
Paljonko lienee kello?» »Käy neljättä. Mikä sinua vaivaa?» John nosti kynttilää ja katsoi häneen. Alma katsoi vastaan suurilla loistavilla silmillä: »Ei minua mikään vaivaa. Ei yhtikäs mikään. En saa vaan unta.» »Koeta, muruseni, kumminkin», kehoitti John, laskeutuen jälleen makuulle. Aamulla, kun hän tavalliseen aikaan taas heräsi, oli Alma sikeässä unessa.