United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maa aukeni äidin jalkain alla, ja hän syöksyi syvyyteen. Pahinta oli se, ett'ei hän voinut itkeä, raivo oli polttanut hänen kyyneleensä, hänen hellä äidinsydämensä oli kuin myrkytetty siitä asti kuin hän oli menettänyt lapsensa. Hän lähestyi Charlottea, asettui hänen taakseen ja katseli kuolleen poikansa profiilia kukkien keskellä. Mutta vielä ei hän itkenyt.
Mutta minä en ymmärrä Teitä ensinkään. Eikö neiti sitte näe, että meillä on eroa monessa suhteessa? Minä olen häntä vanhempi, mutta hän on oppineempi ja hienompi kuin minä. Paremman hänen olisi pitänyt saada. Mutta hyvä Jumala, miten kovaa hänen elämänsä aina on ollut. Hymy oli kadonnut rouva Häggin huulilta ja hänen kyyneleensä valuivat vuolaasti.
Joka on kätensä auraan laskenut, ei saa taakseen katsoa.» »Mutta Heikki, minä olen niin heikko, minua on toisin kasvatettu, muista sitä. Oi miten onneton minä äsken olin! Ajattelin ettei Jumalakaan minusta huoli, kun et sinäkään enää jaksa rakastaa.» Eevin pää painui alas, ja hänen kyyneleensä rupesivat vuotamaan.
Tuskinpa olisi hän itse osannut selittää tunteitaan. Vaan minä käsitin että nuo kyyneleensä osottivat vilpittömimmän ilon tunteita hyvästä menestyksestäni tähän saakka ja sydämellisimmän toivotuksen tunteita hyvin käymään vastakin edes. Vielä kerran puristin hänen kättään, kiitin hyväsydämisyyttään ja läksin, mieleni liikutuksissaan. Menin sukulaistaloon.
Nähdessään hänen epätoivoiset kyyneleensä, nousi hänen hämmästyksensä äärimmilleen, ja hengessä puhkesi hän sanoihin: "Oi sinä Kypron mahtava herratar, sinä hallitset sekä jumalia että ihmisiä!"
Georg pakotti kyyneleensä pysähtymään, jotka kuumina ja polttavina nousivat hänelle silmiin. Väräjävällä suulla otti hän paperit taskusta esille ja luki, alussa murtuneella äänellä, pian kuitenkin levollisemmin ja vakaammin niitä kiitoslauseita, joita opettajat olivat hänelle runsain määrin antaneet. Vanhemmat kuuntelivat jännitetyin mielin ja tarkkaavaisina, kunnes Georg oli päättänyt ja paperinsa taas laski kokoon.
"Jumalan armeliaisuuden tähden, herra upseeri", alkoi hän ja samassa tulvasi hänen kyyneleensä taas ja vierivät pisaroittain hänen pyöreitä, terveitä poskiaan alas... "Se on kauheata, hirmuista... Jumala ties mitä minun pitää tekemän.
Tuhat tulimmaista, ihminen; sanonhan minä teille että kaikki on hyvin. Joutukaa sisään! kuuletteko tuota pientä laulajaa! Henrik meni sisään kamariin, lankesi polvilleen Ellenin vuoteen viereen ja suuteli hänen kättänsä. Ellen hymyili ja käski Tiinan näyttää Henrikille hänen poikansa. Henrik kumartui lapsen yli ja kyyneleensä putoelivat sen päälle.
"En, mutta uskon välttämättömyyteen, joka sitoo ihmisten ja tähtien kohtalot." "Mutta onko tuo laki sokea, umpimähkäinen", kysyi Julius. "Ei umpimähkäinen, mutta ei ainakaan onnemme ole sen päämääränä. "Sen oma täyttymys on sen ainoa korkea, salaperäinen tarkoitus. "Voi niitä hulluja, jotka uskovat, että heidän kyyneleensä lasketaan pilvien toisella puolella. "Tai kenties onnelliset hullut.
Ja kärsivien tähden hän tästälähin tahtoi ilonsakin iloita. Kun loistavissa huveissa kurjille apua keräiltiin, leijaili Annikki mustassa murhepuvussa tanssin pyörteessä ja itki kirkkaimmat kyyneleensä kertoessaan kansan kärsimyksistä. Laupeuden enkeliksi nimitettiin kaunista Annikkia, joka murehti murehtivien kanssa.