Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Hän kallisti korvansa, kuullakseen vastausta. "En todellakaan itsekään tiedä", vastasi Aino nousten ylös ja pyyhkäisten pois kyyneleensä, jotka vielä riippuivat silmäripsillä, ja sitten hymyili hän. "Näetkös, ei minua mikään vaivaa; minä olen vaan joskus ollut niin typerä; mutta nyt koetan olla hyvä ja silloin voit sinä rakastaa minua, voithan?"
"Hän ei tule, hän ei tule!" huokasi Laila taas. Tuskallinen tunne ahdisti kuin raskas taakka hänen sydäntään, ja hän huokasi sydämensä syvimmästä pohjasta. Kello oli 1. Asia oli siis varma, Lind ei tullut! Laila nousi seisoalleen, pyyhki kyyneleensä, siveli hiukset silmiltään, ja hänen suuret surumieliset silmänsä loivat vielä viimeisen katseen Garnäsiin päin.
«Eikö jo Klaus tule?« kysyi hän aina väliin. «Ei vielä«, vastasi Maria huoaten, ja hänen kyyneleensä valuivat alas majurin kädelle. «
Hän tuli syvästi liikutetuksi ja runsaasti vuotivat hänen kyyneleensä kuultuansa, että hän oli se pappi, joka oli käynyt Maria-raukan luona tämän viimeisillä hetkillä.
Sen he kumminkin mielestänsä saivat selville, ett'ei Thorbjörn'issä tällä kertaa ollut paljoakaan syytä, ja ett'ei mikään hänen puolestaan katkeroittanut heidän osanottoansa. Heidän kyyneleensä valuivat vapaasti, mutta äänettömästi, ja Synnöven runsaammasti kuin Ingrid'in; hän istui suruunsa vaipuneena sängyn laidalla.
Voi, minulta on kaikki riistetty, eikä minulla ole mitään jäljellä! Ei aurinkoakaan enää ole olemassa minulle, vaikka siitä kaikki muut saavat nauttia! »Mutta», hän jatkoi ja hänen kyyneleensä virtasivat taas, »olethan Sinä vielä omani. Jumala. Ollos Sinä siis aurinkoni!
Hän koetti turhaan ajatella sanoja, mutta silloin äkkäsi hän Denisin, joka tuli ruumishuoneesta itkettyään kaikki kyyneleensä ja suudeltuaan kaikesta sydämestään veljensä otsaa. "Istukaa ja jatkakaa!" Constancekin kuuli nämät sanat. Samat sanat oli hänen miehensä lausunut silloin, kun Blaise istahti saman pöydän ääreen ja kun Maurice paran ruumis vielä oli tuolla viereisessä huoneessa.
Vasemmalla kädellään hän tukki sitä ystävänsä poveen, laski oikean käsivartensa tämän kaulalle ja suuteli nyt vuorostaan häntä. Tämän ohessa kyyneleensä kuumina kastelivat Synnöven poskia. Sitten työnsi hän toisen hiljaa ulos ja sulki oven hänen jälkeensä, sillä hänen mieltänsä poltti loppua ajatellessaan.
Genoveeva ei vilulta yökausiin saanut silmäänsä suljetuksi, ja eräänä aamuna pakkasen kohottua korkeimmilleen hänen kyyneleensä jäätyivät vieriessään maahan. Mertsi, joka pienestä pitäen oli tottunut karkeaan ravintoon ja kovaan elämäntapaan, oli pakkasesta huolimatta hyvässä voinnissa.
Tule, tule joskus takaisin, jotta saan sinua vielä kerran suudella!" "En koskaan", lausui Nicolas toisen kerran ja hänkin kalpeni, "en koskaan!" Ja hän nosti pojan syliinsä, ja heidän kyyneleensä virtasivat. Silloin oli kaikilla tuska, kirveenisku, ikuisen eron hirveä hetki. "Jää hyvästi, pikku veli ... hyvästi, hyvästi kaikki!"
Päivän Sana
Muut Etsivät