Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Siihen tapaan kertoi Antti. Eikä mikään raamatunlause olisi rakentanut kostonhankkeilleni niin tukevaa sulkua kuin tämä kertomus. Sudesta teki se minut kerrassaan kärsiväiseksi lampaaksi. Olin purtu, mut ei tehnyt mieleni puremaan. Kostoni sammui kuin veteen. Mutta aurinkoni painui sysipimeään. Häpesin nähdä sekä näkyä. Kauas, kauas halusin paeta häväistyä kotiani.
Ja kuitenkin miksi hiivin minä tieheni niinkuin olin tullutkin, miksi laski minun aurinkoni keskellä päivää, miksi pimenivät minun valkoiset hattarani, miksi maa musteni minun edessäni! Varmaan, varmaan hän pelkää, että minä hänen torppansa hävitän! Miksi ei hänkin sitä pelkäisi, niinkuin muut pelkäävät. Hän rakastaa kotiansa.
Villon jupisi, joka tarkalleen oli seurannut tätä kohtausta, "minä olen Diogenes; jos joskus tulisit kolkuttamaan minun tynnyrini suulle, vastaisin sinulle: väistyppäs vähäisen syrjään minun aurinkoni edestä!" Esi-lukija kysyi, saisiko jatkaa. "Ei", herttua sanoi. "Nyt pari sivua Liviosta. Hannibalin historiaa.
Sekin ainoa, joka elämällä oli minulle tarjota, aurinkoni ja vanhain silmäini ilo, kaikki nyt kuolee ja joutuu maan mustaan poveen.» Antero katsahti häneen ja sanoi: »Ah, äiti, mitä tässä on itkemistä! Luulitteko sitte, kun viimeksi erosimme, minun vaeltavan elämään ja iloon? Kyllä te tiesitte yhtä hyvin kuin minäkin ja kaikki muut, että minä läksin kuolemaa kohti.
Lähetä kohden naisen povea miekkasi leimaus! CANZIO. Mikä halpa työ tässä eloni hämäränaikana! Mitä hyödyttäisi tämä? Voisko kuolos nostaa aurinkoni laskustansa ylös ja kulettaa sitä takasin aamua kohden? Taitaisiko verestäsi syntyä se Pegasus, jolla ratsastaisin tästä unohduksen kaukaiseen saareen?
TYKO. Sä kuoloon asti uskollinen olit. ELMA. Nyt alkaa elo lemmen lipun alla. TYKO. Yö lähestyy, mun aurinkoni laskee. ELMA. Min sanoo Tyko? Huomaa, että ompi Se Gibeonin pyhä aurinko. TYKO. En tiedä, mutta tyhjää hengitän. ELMA. Sä horjut, ystäväin! Hän verta vuotaa! YRJ
Ja seurasin sen kulkua aamun noususta päivän laskuun, katsettani siitä kääntämättä. Yöksi vedin terälehteni umpeen, mutta uuden aamun noustessa jälleen näin aurinkoni silmästä silmään ja taas join elämää sen hehkuvista säteistä. Ja niin muuttui elämäni sulaksi nautinnoksi ja minä aloin unohtaa, että kaipuuni olikaan paitsi valoa vielä jotain irtautumista tarkottanut.
Niin, mitäs minun vielä pitikään ... en minä nyt enää muista. Minun on nyt niin hyvä olla, kun minä sain kaikki kertoa. Ja nyt tuleekin kesä, silloin minä tulen aina iloisemmaksi. Satoi juuri, ja nyt paistaa päivä ja linnut livertävät. Hyvästi, sinä minun ainoani, minun kesäni ja aurinkoni! Elämänlankasi.
Yksi syy on sentään vielä mainitsematta, sillä sen olen tahtonut säästää viimeiseksi. Katso, Thanatos kutsuu minua. Teidän elämässänne alkaa aamu vasta koittaa, mutta minun aurinkoni on jo laskenut, ja hämärä ympäröi minua. Toisin sanoen: minun täytyy kuolla, rakkaani. Ei siitä kannata puhua pitemmältä. On aivan luonnollista, että loppu on tällainen.
Voi, minulta on kaikki riistetty, eikä minulla ole mitään jäljellä! Ei aurinkoakaan enää ole olemassa minulle, vaikka siitä kaikki muut saavat nauttia! »Mutta», hän jatkoi ja hänen kyyneleensä virtasivat taas, »olethan Sinä vielä omani. Jumala. Ollos Sinä siis aurinkoni!
Päivän Sana
Muut Etsivät