Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Näitä ajatuksiansa ja tunteitansa alas painaen, rupesi Iikka innolla isänsä kanssa raivaamaan pienen torppansa vielä viljelemättömiä tiluksia; mutta pian olivat ne viljeltynä ja työn puute rupesi tuntumaan tuossa pienessä kodissa. Paha oli Iikan lähteä kylältä työtä hakemaan, sentähden mietti hän toisia keinoja.
Tänään oli viimeinenkin toivo mennyt. Sillä kauppias oli kiivennyt tiskille, kun Kinturi oli ruvennut rahantarpeestaan puhumaan, ja kauppias oli kuitenkin Kinturin ainoa luottomies. Selvästi näkyvä seuraus, jos silmiä ei totuudelta ummistanut, oli oleva, että isäntä ottaa hänen torppansa sen syyn nojalla, ettei Kinturi voi velkaansa maksaa, ja myy sen paikan vieraille. Ei ikinä!
Sillä Taka-Möyrylä oli lukenut harvat uskonnolliset kirjansa, sekä löytänyt sieltä yksiä ja toisia paikkoja, joita ei jokainen kirjanoppinut ollut hoksannutkaan ja joilla hän nyt ahdisti heitä, missä vain oli tilaisuutta. Hänen uskovaisuuteensa sekoittui siis suuri määrä hengellistä ylpeyttäkin. Hänen torppansa ei ollut kovin kaukana kirkonkylästä.
Mutta jollei heillä ole sitä tarkoitusta eivätkä teoillansa sitä osoita: Taikka myöskin, jos heidän asumisensa huomataan maalle ja vuorityölle enemmän haitaksi kuin hyödyksi, joka asia laamannien, kihlakunnantuomarien ja lautakunnan tulee tutkia ja tuomita, silloin hänen rakennuksensa ja torppansa on revittävä ja hävitettävä, heidän halmeensa viljoineen heiltä poistettava, ja missä vielä joku on, joka luvattomasti taas rupeaa siinä työtä tekemään, hänet on vangittava, hänen rakennuksensa poltettava, ja olkoon hän sen ohessa menettänyt työnsä sekä mitä hänen luonaan ja hänen hallussaan on, kolmijakoon, Meille, asianomaiselle maalle l. kihlakunnalle samoin kuin syyttäjälle."
Oikein hän pyytämällä pyysi ja rukousti Pekkaa purkamaan kauppaansa Pietiläisen kanssa ja antamaan torppansa hänelle. "Minä sanon sen nyt sinulle suoraan", vastasi Pekka vain siihen harvakseen, "jotta mokomista konista minä en huolisi, vaikka ne ilmaiseksi antaisit." Pekan vaimo oli toista mieltä ja väitti Koistisen juoksijoita paremmiksi kuin Pietilän varsoista milloinkaan tulisi.
Mitkä olivat torppansa saaneet perintöosana, mitkä taas syrjäsukuisina asustivat kyläkunnan jakamattomilla mailla, jotka metsinä ympäröivät Vuorelan kantataloa. Niemelän talo oli vähäväkisempi, keskellä jylhää hongistoa, jota sen voimat eivät riittäneet kukistamaan. Kovat katovuodet kohtasivat sitten 60-luvulla näitäkin seutuja. Niemelän talo oli menemäisillään häviöön.
Siinä sitten tekivät työtä ja heidän maallinen toimeentulonsakin parani aika ajalta. Ennenkuin Matti aloitti rakentamaan torppansa huoneita, pyysi hän kyläläisiä talkoolla häntä auttamaan rakennus-aineiden paikalle saamisessa, ja sen vähäisen avun tekivät kyläläiset ilolla, sillä he rakastivat uuden talon tekijöitä heidän rehellisyytensä ja uutteruutensa tähden.
Ja kuitenkin miksi hiivin minä tieheni niinkuin olin tullutkin, miksi laski minun aurinkoni keskellä päivää, miksi pimenivät minun valkoiset hattarani, miksi maa musteni minun edessäni! Varmaan, varmaan hän pelkää, että minä hänen torppansa hävitän! Miksi ei hänkin sitä pelkäisi, niinkuin muut pelkäävät. Hän rakastaa kotiansa.
Kunpa saisi tuommoisen kuin oli varsa Pietilän isännällä! Kunpa saisi mutta mitenkäpäs sen sai!" Sitä mietti Simolan Pekka melkein päänsä puhki koko kesän. Viimein hän keksikin keinon. Hän näet tarjosi Pietiläiselle koko torppansa varsasta ja eläkkeestä. Nauraen suostuikin Pietiläinen kauppaan, mutta käski Pekan ensin ajattelemaan asiaa "kahdesti päänsä ympäri."
Vaikkei hän minua rakastakaan, niin minäkö hänen torppansa hävittäisin, sijoiltaan siirtäisin sen veräjän, jota hänen kätensä aukaisee, kesannoksi kääntäisin sen polun, jota hänen jalkansa astelee! Minäkö hänen kotitunteensa rikkoisin!
Päivän Sana
Muut Etsivät