United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
DECIUS. Syyn suo mun tietää, suuri Caesar; muuten Minua nauravat, kun tuota kerron. CAESAR. Syy on mun tahtoni: en tahdo tulla; Senaatin muut' ei ole tarvis tietää. Mut mitä sinuun tulee, niin ma sulle, Syyst' että sua rakastan, sen sanon: Calpurnia, tuo mun vaimon', ei mua päästä.
No niin, luuletko että sinulla siinä toimessa on niin suurta hyötyä hevosesta kuin hyvistä louisdor'eista? ota sinä vaan nuo sata pistole'a, ystäväni, ota vaan nuo sata pistole'a. D'Artagnan ei tarvinnut muuta kuin yhden syyn antaaksensa myöten. Tuo mainittu oli hänestä oivallinen.
Mut pois hän kulki, minä jäljessänsä, noin hälle vastaten ja tuohon virkkain lisäksi: »Siinä syvänteessä, johon tähystin silmin niin ma tarkkaavaisin, ma luulen, kärsii joku heimostani syyn vuoksi, josta siell' on palkka paha.» Hän mulle: »
Lupaa minulle, ettet mitään te'e, joka heille surua tuottaisi, joka minunkin elämälleni langettaisi hirmuisen soimauksen ja syyn. Tänään kenties vielä on aika, lupaa se minulle!"
Tuo kummasteleminen ja syyn tutkiminen tytön olemiseen ei lähtenyt mistään nureksimisesta Luojan laitoksia vastaan, vaan puhtaasta lähimmäisen rakkaudesta.
"Teidän Majesteetillanne on minussa kuuliaisin palvelija, ja minä pitäisin itseäni onnellisena Teidän Majesteettinne luottamuksesta!" vakuutti mustaviittainen herra. "Mutta mistä saisin syyn lähteä Tukholmasta?" "Teidän ei tarvitse keksiä syytä, teidän täytyy karata.
Avojalka ja musta Maranna itkivät enemmän kuin kukaan hänen haudallansa. Sanoipa musta Maranna kotia tultuansa erityisenkin syyn siihen: "Uudistalokas oli viimeinen, jonka kanssa ennen nuorena ollessani tanssin. Viimeinen tanssikumppalini on nyt kuollut".
Tosin tietää hän paremmin kuin kukaan syyn tähän erinomaiseen menestykseen, tietää, ettei ruhtinas Herbert itse ole kirjoittanut riviäkään palkitusta teoksesta; mutta varmaa on, ett'ei hän tällä hetkellä ajatellut sitä puolta asiasta enempää kuin hänen veljentyttärensäkään.
Ensiksi tuli hän rikkaan miehen huoneesen, jossa emäntä, vasta kirnuttuansa, jakeli voileipiä lapsillensa; siitä astui hän köyhän veljen tupaan, jossa emäntä myöskin antoi lapsillensa kirnuvaisia, mutta kas, panihan muori ainakin kaksi vertaa paksummalta voita leivälle kuin tapahtui naapuritalossa, ja nytpä ymmärsi ukko syyn tuon yhden veljen rikkauteen ja toisen köyhyyteen.
TYKO. Mutta jos hän ylenantais entisen morsiamensa? MARKUS. Niin on hän vintiö, kaksinkerroin hänet hylkään. TYKO. Mutta jos morsian hänet pettäis? MARKUS. Yhtäkaikki; hänet olen hylännyt, ja siihen antoi hän mulle syyn. TYKO. Yhtä kysymystä olen mietiskellyt: Kylmeniskö koskaan lemmen linna häntä kohtaan, jonka suonissa oma veremme virtaa? MARKUS. Herra, hän on minun lapseni.