United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !


Seuraavassa silmänräpäyksessä Margareta oli polvillaan kapteenin edessä ja tuki äitiänsä, joka myöskin oli polvillaan. "Mikäs on?" kysyi kapteeni. "Mikä teidän on?" Molemmat vaimot itkivät ja kapteeni tuli hyvin liikutetuksi. "Margareta," sanoi hän, "te olette kestäneet onnettomuutenne hyvästi. Voisitteko kestää onnea yhtä hyvin, jos se tulisi osaksenne?" "Minä toivon sen.

Kun katsoin ympärilleni, huomasin että monet muutkin itkivät, herratkin. "Ystäväni", alkoi herra X vapisevalla äänellä, "kuinka olenkaan kärsinyt siitä, että kymmenen vuotta sitten tein teille niin suurta vääryyttä, sen ymmärrätte ehkä kun minä nyt teille, jokaiselle velkojalleni maksan korkoineen sen summan, jonka kerran minun kauttani menetitte.

Katsokaa, tuossa valkeassa rakennuksessa pääkadun varrella asuu ystävällistä väkeä, he kyllä auttavat Teitä." Eikä mies liikoja kehunut. Elisa tuli sydämmellisiin ihmisiin, jotka itkivät säälistä kuullessaan hänen paostaan ja suuresta hädästään ja koettivat häntä kaikin tavoin auttaa.

Beduinikappa, joka rähjääntyneenä riippui ryytimaan pisteaidalta, viittoi heille viimeiset jäähyväiset, ja ylioppilaan harmaat housut riippuivat märkinä ja viheliäisinä kapan vieressä ja itkivät kuraisin kyynelin omaa kurjuuttansa. Sic transit gloria mundi! Seuraavana aamupäivänä tulivat Rasmussenin rouva ja Olina katsomaan Ludvigia ja heillä oli sitä paitse vaatteita hänelle.

Surkeus asui sydämmessäni, Kyyneleitä posket itkivät; Maailmat minulle silmissäni Kaikki vierahalle näyttivät. Tyhjä, autio ja jäinen oli maakin,

Lohduttaisiko heitä kukaan, kun itkivät ikävissään? Ja sitten, kun he kasvavat suuriksi ja saavat tietää, että heillä on rikolliset vanhemmat? Ooh, kuinka pahasti se ajatus kouristi hänen sydäntään! Hänen täytyi nostaa päänsä pystyyn, nähdäkseen, oliko tuonoinen poliisi lähitienoilla. Eipä ollut, ei näkynyt eikä kuulunut ketään.

Useimmat itkivät, sillä muorini oli ollut hyvä aikanansa, vaikka häviössä ja köyhtyneenä kuoli. Sitten kannettiin ruumis kellojen soidessa paareilla hautaan, ja rovasti piti niin kauniin puheen haudalla, ettei läsnä seisovien itkusta tahtonut loppuakaan tulla, ja haudallakin rovasti muistutti muun muassa, että Tuonen teitä tutkistellen, Toivon tähti ilmestyy.

Mutta nytpä ne ovatkin loppuneet voi kuinka nyt on hyvä ja helppo olla", puheli Aina, koko puheensa ajan innokkaasti syleillen Marttia, ja sekä Martti että Aina itkivät ilosta tuona autuutensa hurmaavana hetkenä; kaikki syrjäiset olivat myös liikutetut.

Jälkeen puolisen lähti hän sisarensa luokse lainatakseen häneltä parikymmentä penniä; mutta hän tapasi täälläkin sellaisen surkeuden, että hän sanaakaan sanomatta purskahti itkemään, ja sitten he kumpainenkin, sisarensa ja hän, yhdessä itkivät pitkän ajan. Lähtiessään vihdoin, lupasi hän sisarellensa toimittaa kappaleen leipää, jos hänen miehensä jotakin muassaan toisi. Mutta miestä ei kuulu.

Koetin heiluttaa kätkyttä kovemmin, mutta hän huusi niin, että tuli aivan mustaksi. Silloin nostin hänet syliini ja aloin huiskutella ja kävellä lattialla. Hän alkoi asettua, mutta silloin rupesi Manta huutamaan. Juoksin kätkyttä heiluttamaan; panin Heikin kätkyeen ja peittelin. En voinut mitään; lapset itkivät molemmat. Olin onneton. Kun emäntä tulisi...