Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Kyllä, mutta, sanoi Matti, sillä niin ja niin paljo sinä tänne toit. Matti oli itsepäinen. Ja mitäs Petter rupeaisi kinastelemaan, koska hän sai enempi? Mutta se, joka oli suutuksissaan, oli myllärin Maija. Kuuleppas nyt Matti, sanoi hän ukolleen, sinä olet niin typityhmä, että sinä voit syödä lusikan puuron mukana. Miksi sinä lahjoitit Petterille kapan jauhoja, kun ei hän niitä tahtonut ottaa?
LIINA. Minä tulen mukana herkkumyymälään asti, jossa teen pieniä ostoksia illaksi, puen vaan kapan ylleni, tulkaa täti. OORTTA. Entä silkkihame? RIIKKA. Tst! Minä ostan sen ja lähetän Kaarlolle laskun, niin saa hän sen koreesti maksaa. No hyvästi, hyvästi niin kauaksi, kyllä minä kohta palajan. Minä menen auttamaan Katria niinkauaksi kuin Liina tulee.
Hän tekee, näet, retkaleesta ihmisen. Tämä kun nyt oli saanut kuulla, että vanhin veljeni halusi itsellensä viulua, tuli jo seuraavana päivänä meille viulurämppä kainalossa. Tätä tarjosi hän nyt veljelleni "velaksi" ja lupasi myöskin sunnuntakisin ja neulomassa ollessansa antaa opetusta ilmaiseksi. Velka maksettiin siten, että äitini työnsi hänen pussiinsa muutaman kapan jyviä.
Yhtenä päivänä sanoi talon vanha muonavaari, isännän isä, näin: Joutaisit mennä tuonne Tapanin leskelle töppösiäs kuivaamaan ja pöksyjäs paikkaamaan. Hän tarkoitti sitä samaa leskeä, joka osasi pidättää minut läksiäis-iltana yöksi tanssiin. Siinä on neljän kapan tila ja kylvetään kolme tynnyriä ruista vuosittain, lisäsi hän. Onpa siinä kuusi lastakin, huomautin.
Nuoremmat taas arvelivat, että olisivat muka tehneet ihan samoin, jos heitä olisi vasten mieltään pakotettu jotakuta ottamaan. Tultiin keveämmälle tuulelle, jopa ruvettiin naureskelemaankin. »Ennen paimentaa kapan kirppuja, kuin kaksi rakastunutta.»
Kun Kivelästä oli talvella palanut kartano, täytyi vihkiminenkin toimittaa Ilolassa ja sinne sitten kerääntyi väkeä joka ilman suunnalta ja oikein monesta ulkopitäjäästäkin. Rovasti ja ruununvouti perheineen tulivat vaunuilla ja heidän saavuttuansa laitettiin heti, isoon tupaan, vihkituoli kuntoon. "Rovasti asettui paikalleen pitkän pöydän eteen ja lukkari auttoi hänelle kapan hartioille.
Mutta aina hän kuitenkin siihen virkkoi: Mitäpä tuota minun riskeydestäni, vanhan miehen ... ei pidä pilkata vanhaa miestä ... riskimpihän toki pehtori on itse. En toki ole ... mitä se Matti nyt sanoo ... vai ei Matti ole riski, kun kantaa selässään puolen tynnörin säkin. Eihän siinä toki ollut kuin vähän päälle kymmenen kapan. Onpa sitä maar siinäkin.
Samassa pyörähti mamseli kamariin ja pisti kapan yllensä ja hatun päähänsä. "Tule mukana, Elsa!" sanoi hän mennessään. Emäntä seisoi pihalla, kun mamseli lukitsi porstuan ovea. "Minnekkä nyt mamseli lähtee?" kysyi emäntä. "Kuinka niin? Onko siinä lähdössäni jotain erinomaista?" "Ei muuta kuin vaan näyttää niin kiire mamselilla olevan."
Siinä syntyi pieni kilpailu kuin huutokaupassa, jossa miehet toinen toistaan kiihoittelevat: Minä annan häkin heiniä, kun itse hankkinee lehmän! Minulta saa kesälaitumen. Kun se hänelle kelvannee, niin hakatkoon meidän maalle kasken! Eiköhän suostuttaisi siihenkin, että saisi kantaa kapan talosta ja kaksi parhaasta? Ja mökkiläisiltä puolen kappaa kultakin ... vai mitä ne miehet arvelevat?
No Herran Jumala, semmoista tuulihullua, joka repii uuden lakkinsa, jonka Antti räätäli sanoi neulovansa niin tukevaksi, että sillä voisi kulettaa vaikka kapan suoloja Roomaan ja sieltä takaisin, neuloksenkaan ratkeamatta. Niin, kuitenkin se on nyt rikki, ja jollei hän saa kokoon sitä, niin kyllä Göthilda saa, sillä äiti vaan suuttuisi ja se on tarpeetonta.
Päivän Sana
Muut Etsivät