United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
KORTESUO. Tyttö, tyttö! Sen surunko meille vielä tekisit. ANNA LIISA. Minä tahtoisin kuolla. Antakaa minun kuolla. Antakaa minun päästä sinne, missä lapsikin on. RIIKKA. Ethän sinä lapsesi luokse pääsisi sillä tavalla. KORTESUO. Heitä nuo tuommoiset tuumat pois mielestäsi, Anna Liisa. Täällä alkaa kaikki kääntyä hyvin päin. Ei sinun tarvitse pelätä enää mitään, ei vankeutta eikä muita.
Riikka ja kymmenniekka eivät tietäneetkään, milloin laulu ja melu huoneessa lienee lakannut, mutta kuin unesta havahtuen huomasi Riikka äkkiä puhekumppaninsa hengityksen kuumentavan hänen poskeansa. Kymmenniekka istui nyt hänen vieressään ja hänen käsivartensa ympäröi Riikan vyötärystä sikäli, että tyttö puoleksi nojasi häneen. Riikka säpsähti ja yht'äkkiä siirtihe edemmäksi.
RIIKKA. Se meidän olisi pitänyt tehdä jo kuuliaisiakin varten. Nyt meni vakaiset rahat leipuriin. KORTESUO. Luuletkos, että ne vehnäjauhot sitten ilmaiseksi tulevat? Pitäisi kait näiden riittämän, vai mitä arvelette, miehet? Näiden juomain, tarkoitan? Eipähän sitä nykyaikana enää ryypittäne niinkuin ennen. RIIKKA. Raittiuskestithän nuo kuuluvat olevan muodissa. Ei tarjota väkijuomia minkäänlaisia.
Hyvin kuuluu olleen ikävällä mielellä kaiket aamua, vaikka onkin kuuliaispäivä. PIRKKO. Nyt, jos ette vaikene, niin ajan teidät pellolle. HUSSO. So, so! Olepas hiljaa. Vieraita ajaa pihaan. PIRKKO. Ja ketä muita? Siellähän on hei, kaikki viis minun hevostani siellähän on jo pelimannit ja muut! RIIKKA, Astukaa peremmälle, tehkää niin hyvin!
KORTESUO. Johan hän tuntui tietävän kaikki. Ja kovasti kiitteli Anna Liisaa. Sanoi, että se tyttö on kunniaksi koko paikkakunnalle. Ja hyvänä esimerkkinä muille. Rippikoulussakaan ei ole kukaan osannut niin hyvin kuin Anna Liisa, ei ennen eikä jälkeen. Niin oli lasketellut kuin vettä vaan, kysyi mistä paikasta katkismusta hyvänsä. RIIKKA. Vai niin kiitteli.
Sepä oli paha se; minä pidän paljon rosmarinista. Ja minä pidän kaikista lind-päätteisistä sanoista. Totta puhuen: aiotko todellakin ruveta papiksi, Eerikki? Etkö sinä sitä tahtoisi, Riikka? Se on kyllä korkea virka, mutta nykyaikana rupeavat melkein kaikki ylioppilaat papeiksi, niin ettei yksi siinä asiassa mitään vaikuta. Olen aina ajatellut, että maailmassa on kaksi Raamattua.
Hän kaivoi taskustaan kourallisen toisensa jälkeen ja paiskasi kaikki pöydälle. Noinko paljon? Ei, mutta sehän on mahdotonta. Lukekaa. En minä edes tiedä minkä verran niitä on. Kolmekymmentäkolme markkaa. Mutta tämähän on kummallista. Riikka, voitteko käsittää, hän tuo minulle kolmekymmentäkolme markkaa siitä roskasta. Ooho Riikka käänsi suuren, kummastelevan katseen Lopoon.
Jääköön toistaiseksi loppu. ANNA LIISA. En voi sitä jättää enää. Omaatuntoani painaa. Se kun on kitunut tuon syntikuorman alla jo liian kauvan, neljä pitkää vuotta. KORTESUO. Tule pois nyt sieltä ja ole ihmisiksi. Etkö sinä kuullut, mitä rovastikin sanoi? ANNA LIISA. Elkää estäkö minua. Antakaa minun seurata pyhän hengen ääntä. RIIKKA. Voithan sen tehdä toisten
Luuletko, että se tyttö minua vielä rakastaa? ANNA LIISA. En luule. MIKKO. Vai niin? Vai sinä et luule? No, mistähän syystä tuo ei minua enää rakastaisi? ANNA LIISA. Sinä et ole sitä ansainnut. JOHANNES. Anna Liisa tuntuu olevan perillä asioista. RIIKKA. Siltä kuuluu. MIKKO. Enkö ole ansainnut? Vaikka neljä vuotta olen ollut hänelle uskollinen ja nyt tulen häntä hakemaan.
RIIKKA. Minäkin menen samalla ottamaan toiset vaatteet. MIKKO. Hyvästi, hyvästi! Elä ole kauvan poissa. Hän oli jo kuin toinen ihminen. Näittekö kuinka hänen silmänsä loistivat? JOHANNES. Niin ei häntä suinkaan enää suru painanut. MIKKO. Ennenkuin päivä on lopussa, saan minä hänestä viimeisetkin huolet haihtumaan. Uskotteko sen? Paljon mahdollista. Eihän tässä enää tiedä, mitä odottaa.