Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ja minä kuin luulin sen syyksi että käytin kresoottia hampaisiini. Missä rouva on? KATRI. Huoneessaan. Mutta ei taida olla hyvä häiritä häntä. RIIKKA. Miksikä ei? RIIKKA. Vieraitako? RIIKKA. Onko hän tullut kipeäksi? RIIKKA. Mutta mikä sinua vaivaa ihminen? KATRI. Neiti kai tietää, että rouva ja tohtori Varro ovat kirjeen vaihdossa? Neiti Anna on kirjeiden kuljettaja.
KORTESUO. Kukas häntä sitten tänne vetää aina? Anna Liisako? RIIKKA. Tokkopa se Anna Liisakaan. Eikö tuo päässe ilman kenenkään vetämättäkin. PIRKKO.
Painu paikalla tiehesi ja tuo meille jotakin muuta! Mokoma myrkkyvelli voisi viedä hengen eskimoltakin! Riikka purskahti itkemään. Ei minulla enää ole mitään muuta! nyyhkytti hän.
Täältä se käry haisee, me molemmat olemme syttyneet tuleen. Mutta arvaahan sen, kuin sydämmessä on palava rakkaus ja selän takana kuumennettu uuni, voi todellakin tulla liian kuuma. Anna anteeksi Liina! Nyt käsitän kaikki. Kuin jäämme kahden kesken, niin annamme täydellisen selityksen toisillemme. KAARLO. Ja sitte toivon, ettei meidän välillämme tapahdu useampia erehdyksiä. RIIKKA. Mutta Anna!
KORTESUO. Sinä olet viaton, Anna Liisa, minä tiedän, että sinä olet viaton. Tahdon vaan kuulla sen omasta suustasi, ennenkuin toimitan heille ansaitun rangaistuksen. Sinä olet aivan viaton, eikö niin? JOHANNES. Vastaa, Jumalan tähden, vastaa! RIIKKA. Mitä tuota kysyykään. Kiusaatte häntä vaan suotta. Puolipyörryksissä on raukka muutenkin, näettehän sen. KORTESUO. Vaiti, ja anna minun puhua.
RIIKKA. Meidän mielestämme olisi paras syntymäpäivälahja minkä Liinalle antaa voit, sininen silkkihame; sitä on hän jo kauan halunnut. LIISA. Sepä ikävää. KAARLO. Sen tietää Jumala, ettei se hauskaa ole. RIIKKA. Mikä. LIISA. Se on kertomus Pariisista. Kyllä minä luen sen. Ruumiin kädessä oli paperi, joka lähemmin tarkastettaissa huomattiin muotikauppiaan laskuksi.
Eihän tämä taaskaan ole hänelle mieleen. Kumma tyttö. Ei ymmärrä omaa etuaan. RIIKKA. Hupsuhan työ ootta, Vanny neiti. Pappanno teille kosioita hommoo ja työ siitä vaan pahottelette. Kiitteehän teijän tok' pitäisi. FANNY. Mitä hän oli vastannut? Tiedättekö, äiti?
Kun sitä ei voi nähdä ollenkaan. RIIKKA. Ei kuin valkoista nyöriä! Minä varta vasten sitä katoin kerran, kun kyökki-Mari näytti minulle huoneita herrasväen poissa ollessa. Ei ollut kuin valkoista nyöriä! Oikein minä ihmettelin. ROUVA PENTTINEN. Ooho! Vai valkoista nyöriä? RIIKKA. Ja kun se oli vielä semmoista paksua pukelota. Ihan kuin tuo minun etusormeni.
Yhdessä paikassa oli ollut parempi, toisessa huonompi olla, "mutta eihän köyhällä ole kotia missään", oli hän sanonut, ja vielä lisännyt tästä puoleen koettavansa ruveta paremmaksi ihmiseksi. Niin kaikenlaista semmoista se oli tuo ihan ventovieras mies puhunut; ja sitä oli hän, Riikka, viitsinyt kuunnella koko yön, vaikka huomenna olisi ollut niin paljo tehtävää.
RIIKKA. Tyttö hoi, jos et sinä ole hiljaa siellä! Se se on niin suulas, tuo elävä. KATAJAM
Päivän Sana
Muut Etsivät