United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se on ikävää, mutta minun täytyy uudistaa se." "Siinä tapauksessa vastaan sitä en suinkaan tehnyt." "Ettekö tehnyt sitä juuri sir Charlesin kuolinpäivänä." Punehdus katosi ja hän tuli kalman kalpeaksi. Hänen kuivat huulensa muodostuivat sanomaan "En", jonka paremmin näin kuin kuulin. "Muistinne varmaan pettää", sanoin minä.
"Mitään sovitusta ei tarvita", sanoin; "Herra Kristus on sovittanut kaikki. Hän antoi mitä minulta sinun suhteesi puuttui ja Hän on myös lohduttava niitä, jotka vielä kärsivät." "Tämä oli teille kova kohtaus", sanoin hänen vaimoonsa katsoen; "tuottaako se teille murhetta?" "Tuottaa", vastasi hän surumielin; "tämä oli minusta hyvin ikävää.
Minä annoin rukkaset. KERTTU: Rukkaset? Sinä! ALLI: Minä juuri. Minä sanoin: hyvin ikävää, maisteri KERTTU: Maisteri? ALLI: Lumme, mutta tällä kertaa te olette erehtynyt. Hän tuli niin onnettoman näköiseksi, että minä ihan olin nauruun purskahtaa. Mutta hillitsin minä sentään itseni. KERTTU: Jumalan kiitos! ALLI: Vai luulitko sinä, että minä olisin niin hullu ja tarttuisin ensimmäiseen koukkuun?
Sumua ja usvaa. Uuh! Jos olisi mennä perheen puolelle? Katsomaan ? Mutta kannattiko? Vanhaa, ennen nähtyä, tunnettua, jokapäiväistä, tympeätä, ikävää. Eih! Ei maksanut vaivaa sen takia nousta. Kuuluihan sieltä askeleita nyt. Sipsuttavia, keveitä. Hänen rouvansa, Elina, se tietysti oli. Hänen nuori, kaunis rouvansa, niin kuin ihmiset tavallisesti sanoivat. Herman, laiskuri, makaatko sinä?
Kun tarkemmin ajatteli, niin osoittivathan sitä monet merkit. Useat kerrat oli hän viitannut siihen, että hänen elämänsä oli ikävää ja ilotonta. Nähtävästi hän ei viihtynyt siinä asemassa, johon oli joutunut. Ja mahdollistahan se olikin. Eihän niiden välillä ollut vähintäkään henkistä yhteyttä, eivät ne ymmärtäneet toisiaan eivätkä luonteetkaan käyneet limikkäin.
Oli kuin olisi jotain ikävää odotettu tapahtuvaksi. Ainoa, joka kumminkin pysyi ennallaan, oli kymmenniekka. Vihdoinkin viimein pistihe isäntä ulos asioilleen. Silloin päällikkö rohkasi mieltään ja kysäsi ärtyisesti: "no miltäs Riikka näytti?" "Riikka? Sekö kahvintuoja?" "Se se juuri, jota sinä tuijottelit, niinkuin olisit tahtonut puraisematta nielaista."
Kohta olen jättävä sinut hyvästi, mutta sitten myöhemmin, rakas Irene, olet kai useinkin muisteleva Lysias parkaa, vai eikö aamurusko, joka minua tänä aamuna niin ystävällisenä ja hyvää tietävänä tervehti, todellakaan ole ennustanut mitään kaunista päivää, vaan surua ja ikävää?"
Minusta on hyvin ikävää kulkea suurissa seurueissa. Loviisa. Aivan niin! Heinonen. Mutta vaimoni tahtoo kuitenkin katsella joka paikan. Me läksimmekin mukaan oikeastaan huokean hinnan tähden 30 mk. edestakaisin. Voiko huokeammalla matkustaa? Henrikson. Mahdotonta! Heinonen. Meidän pitääkin nyt katsella ja ihmetellä kaikkea... Syömme hienoja aterioita... Henrikson.
Vielä istui hän jälellä, keskustellen somasti kuinka onnellista se olisi, jos saisi elää jonkun perheen piirissä kuinka tyhjää hänestä oli kuitenkin nuoren miehen elämä Tukholmassa, kuinka ikävää.
Sen jälkeisenä yönä oli isäntä nähnyt ikävää unta. Oli ollut talo kuin myrskyn repimänä, ja hän oli kaivannut Anttia, mutta oli sitä vain vilahdukselta nähnyt, kun Antti oli ollut ruumisarkussa ja oli näkynyt vain toinen puoli ruumista. Hän oli säikähtänyt sitä näkyä ja herännyt.