United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Siitä saan sinua kiittää ja tahdon sinua siitä syystä oikein rakkaana pitääkin. Mutta mikä on oikeastaan nimesi? Enhän sinua vielä tunnekaan, vaikka niin ystävällinen olet." "Sano minua Georgiksi ja minä sanon sinua Friedrichiksi", vastasi Wald. "Olen nimesi nähnyt kirjoistasi." "Niin, Friedrichiksi olen kastettu, isoisäni kaimaksi", sanoi poika. "Siis nimesi on Georg?
Katsos teitä kanaljoita! Se käy niinkuin pitääkin. Alku on hyvä kaikki. Maljasi nyt taas! Ja ikkunoitakin särettiin? Sehän jo vähän haiskahtaa niinkuin revolutsionille. Muistitteko laulaa edes marseljeesia? Jassoo, Snellman ei hyväksynyt. Niin on aina. Aatteen antajat kieltävät aina toimijain johtopäätökset. Ja eikö niin, että teidät muutamat uhrattiin ja muut luikkivat tiehensä? Tietysti.
Ja suudellessaan kerjäläistä hänen silmänsä tapasivat Nehljudofin katseen, ikäänkuin kysyen: tekeekö hän oikein, niinkuin pitääkin? »Juuri niin, juuri niin, rakkaani, kaikki on hyvää, ihastuttavaa, rakastan.» He tulivat alas portailta ja Nehljudof tuli hänen luoksensa. Ei hän tullut suutelemisen aikomuksessa, mutta ollaksensa lähempänä häntä.
Sen voi arvata, että sellaiset terveiset varmasti toimitettiin perille, ja kyllä varmaan iso isäntä miehineen pian on meidän kimpussamme!" "Hm", tuumi Antti, "Vappu käy tosiaankin yhä häijymmäksi. Kun minä tahdoin ottaa pikku Matin tänne meille, Vappu suuttui ja sanoi, että poika oli nyt hänen ja että hän aikoo sen pitääkin, eikä se saa tulla meille.
Ka, tuoltapäinkö sen pahakkaat tulevat, sanoi Timo. Samassa valtion herrakin nuotion takaa kimposi pystyyn ja ihastuneena sanoi: Ja sieltähän te tulette kuin tulettekin kaikki terveinä ja iloisina, kuten pitääkin.
"Ihmisen pitääkin luopumaan isästään ja äidistään ja aviopuoliskoonsa sidottaman", arveli vanha suutari tyytyväisenä. "Olli kelpaapi myös kaikkiin, eikä hänessä ole juuri mitään moitittavaa". Liikalakin tuli kohta väkensä kanssa kotiin ja suostui asiaan.
Antero on kääntynyt pois ikkunasta, mennyt sinne taas takaisin, häärinyt huoneessaan, siirtänyt kirjoja pöydällään, pannut ne taas takaisin, mutta ei päässyt vielä pukeutumisen alkuun. Niin, niin, sehän on niinkuin sen pitääkin... Mutta mitä minun taas pitikään...? Ka, eihän minulla ole vielä kaulustakaan kaulassani ... olihan se jo, miksi minä otin sen pois? Missä se on?
"Päästänhän minä, kun rahaa lienee ... ja Lindströmin varsinkin, mutta sitten pitääkin Lindströmin soittaa se myrskylaulu, jota miesvainajani aina lauloi..." "Viuluni on siis vielä teidän hallussanne?..." "Missäpäs se muualla lie ... eihän tuo rema näy kellekään kelpaavan..."
Olkoon, että hän on kerran lupauksensa antanut jonka lupauksensa hän tahtoo pitääkin mutta sydäntään, sieluaan hän ei ole kenellekään luvannut. Se, jolle se olisi ollut tuleva, se ei sitä ole ymmärtänyt ottaa, ei sitä kaipaa eikä tule mitään kadottamaankaan. Miksei hän saisi siis rakastaa ja olla rakastettu?
No?... Mitens se veteli? Ka ei mitään... Se jäi vielä vähä avonaiseksi, mutta en minä nyt vielä tähän ensi hätään kuole. Onhan se vielä toki Sallisen leski jälellä. Ka onhan se. No on tää toki ilo, jotta tulit. Ka istutaan. Rakastatko sinä Hilkka minua? Ka rakastan. No niin se pitääkin ... niin on toki joku, joka minua rakastaa ja muistissaan pitää... Vai mitä, Hilkka? Ka ei mitään.