United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kuta lähempänä sellainen mahdollisuus on, sitä mahdottomampaa on minun pyytää eroa virastani. Heti Schlesvig-Holsteinin sodan jälkeen olisin sen voinut tehdä. Voi, sitä kurjaa pankki-iskua! Mutta nyt kun uusia pilviä kokoontuu... Luuletko todellakin, että ? Toivoin pilvien jälleen haihtuvan.

Saatoin silloin nähdä hänet lähemmältä ja huomasin että huoleti saatoin lisätä kymmenen vuotta äsken otaksumaani ikään, ja varmaan olin silloin lähempänä totuutta. Mutta hänen olennossaan oli jotain niin lapsellista ja pehmeätä, että tuommoinen erehdys saattoi tapahtua vähemmänkin lyhytnäköiselle, kuin minä.

"Frökinä ajattelee vaan kukkakimppuansa; minä soisin, että olisimme lähempänä linnaamme, että saisin tarjota hänelle kukkia, jotka soveltuvat paremmin hänen käsillensä."

Kului taas muutamia päiviä, mutta Laagjen tila ei parantunut. Ilo lapsen vuoksi oli kaukana. Kun se itki, kävi hänen mielensä raskaaksi, ja kun se nauroi ja hymyili, muisti hän heti tuota murheellista äitiä Karasjoella. Vihdoinkin lähempänä joulua päätettiin, että mies ja vaimo sekä Jaampa lähtisivät matkaan lapsen kanssa aaton-aattona.

Siten he menettelevät rakkaudessakin ja senvuoksi nainen, joka vielä on lähempänä totuutta, voi tuskin hetkeäkään elää todellista elämää heidän kanssansa. Näyttää siltä kuin he pelkäisivät olla yhteydessä sielunsa kanssa ja pyrkisivät huolellisesti pysyttelemään tuhansien penikulmien päässä sen kauneudesta.

Jotakin liekö se ollut hänen kasvoissansa, tahi liekö hän muukalaisena ollut viehättävä jotakin hänessä herätti naisten huomiota, ja hyvin kaunis tyttö, joka oli lähempänä häntä kuin toiset, koetti ruveta puhumaan hänen kanssansa. "Tämä on teille uutta," sanoi tyttö hymyillen. "Ei mikään minulle uutta ole," vastasi Kenelm alakuloisesti.

Se talo ehkä on jonkin verran lähempänä tätä paikkaa, mutta ei paljon." "Entä eikö ole muualla päin ihmisiä?" kyseli Yrjänä. "En tiedä! Lännessä meiltä on Norja.

"Oi, jos olisin tehnyt sitä ennen, niin olisin pelastunut monesta hairauksesta ja olisin monta vuotta lähempänä sitä päämaalia, joka haamoitti silmieni edessä lapsuuden unelmien sumun lävitse." "Mikä se päämaali on hautako?" "Hauta! Se, joka ei mistään haudasta tiedä Maine!"

"Se ei yhtään estä kuin meno kerran on niin mieluinen kuin luulen tämän teille olewan. Mutta nyt kuulen sydän=yön kellon tornissa jo lyöwän. Aika on lähteä. Seuratkaa minua, mutta parikymmentä, muistakaa se, parikymmentä askelta lähempänä." Näin sanottuaan hän puhalsi kynttelin sammuksiin ja kääntyi oween päin. Yrjö seurasi häntä, wawisten pelosta ja toiwosta.

Vaan vielä siihen oli pitkä aika ennenkuin lähdettiin, kuin muut eivät olleet vielä puuhassakaan. Vasta eineen syötyä, lähempänä puolta päivää sanoi setä lähdettävän. Niin pitkäksi kävi odotus Elsasta lopulla, että hän paneusi penkille isänsä turkin alle ja itki. Vaan samalla kuin itki sentähden ettei heti nyt päässyt, itki hän senkin tähden, että kohta pääsee.