Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
»Teillä oli koko porstua täynnä ihmisiä, ja ne juttelivat ja haukkuivat kuin rengaskoirat ja sanoivat, että te olitte vanha pöllö, kun otitte Fritsin mukaanne.» »Siitä minä en välitä. Aja, Juhani!» Ja nyt sitä lähdettiin eteenpäin ulos avaraan maailmaan, ensiksi läpi metsän. »Niin», sanoi lukkari, »mitä minun taas pitikään sanoa; hauskaa sentään on matkustella, erittäinkin kun on kukkaro täysi.
"Niin kyllä! vaikka ne toisinaan lentävät satoja peninkulmia merelle... Vaan mitä minun pitikään sanoa... Sinähän tunsit kanunamiehen perheen?" "Kyllä!" "Seisoit puuvajassa siellä hakkaamassa puita! Oli sekin kaunis... Jos olisin tiennyt sen, olisit heti saanut rahasi, voit uskoa!... Vaan sillä laillahan näit häntä joka päivä?" "Ketä?" kysyi Rejer äkäisesti.
Mitäs sitä pitikään räknätä", kysyi Tuomas, kun viimeinkin oli noussut ylös ja ottanut kirjoitusneuvonsa esille. "Eihän siinä ole muuta kuin lasket vain, mitä ne kasvut vuoden ajalta tekemään tulevat, kuuden koron jälkeen... Se tuli jo eilen täyteen viimeinen vuosi", selitti Hikliini. "Mutta osaankohan minä", epäili Tuomas. "Miks'et sinä osaa... Laskithan sinä ne mennäkin vuonna."
Puhumattakaan siitä, herra, Planchet vastasi, että me saamme luultavastikin kiittää häntä hengestämme. Muistattehan, miten hän huusi: "Minä olen kiikissä! Matkaan, d'Artagnan, sukkelaan, sukkelaan!" ja laukaistuaan molemmat pistoolinsa, miten kamalan elämän hän pitikään miekallaan! Olisi luullut olevan parikymmentä miestä, tai paremminkin parikymmentä irti päässyttä paholaista siinä metakassa!
Niin, kyllä me häntä olemme pitäneet kuin kukkaa kämmenellä, ei häneltä kielletty mitään milloinkaan. Nyt soittavat. Kuinkahan mones kerta? Yks, kaks, kolme! Nyt se läksi laiva. Ukko, kuuletko, nyt se läksi? PENTTINEN. Ja kohta on Vanny täällä takaisin. ROUVA PENTTINEN. Kunpa hän edes olisi! Niin, mitä minun pitikään sanoa? Olen vallan sekaisin päästäni.
Ja kun Sakari yritti vieläkin jatkaa, ehätti hän sulhastansa pelastaa Sakarilta, kysymällä, tapailemalla: »Tuota?... Mitä minun pitikään?» oli hän vallan sotkeutua, sai toki sanat ja kysyi kiireessä, erehdyksessä: »Niin että mitä se isäntä tuossa tiellä niin pitkään katsoi?» Asia oli nyt tyyten pilaantua.
Niin, mitä minun pitikään sanoa, sen pampun suhteen saatatte olla ihan oikeassa, eihän ole hyvä lyödä ihmisiä. Juu, juu, yksin minä olen jäänyt. Hääiltana hän tuli minun luokseni, ihan luo, ja sanoi: pappa, pappa, annathan minulle anteeksi, että lähden sinun luotasi!
Antero on kääntynyt pois ikkunasta, mennyt sinne taas takaisin, häärinyt huoneessaan, siirtänyt kirjoja pöydällään, pannut ne taas takaisin, mutta ei päässyt vielä pukeutumisen alkuun. Niin, niin, sehän on niinkuin sen pitääkin... Mutta mitä minun taas pitikään...? Ka, eihän minulla ole vielä kaulustakaan kaulassani ... olihan se jo, miksi minä otin sen pois? Missä se on?
Tytöt veisaavat siellä niin kauniisti.... Tuota niin ... mitä minun pitikään ... niin, että vaikka se nyt ei käräjöisikään itseään ihan puhtaaksi ... mutta kyllä se lie ollut koko kolahdus.
RISTO. Kyllä Vappu hänet ottaa, saatte nähdä. Kouluttaapa vielä papiksi, jos hyvin käy. LEENA-KAISA. Kun nukkuu niin sikeästi, ettei herääkään. Hyvästi nyt sitten vähäksi aikaa. RISTO. Hyvästi, hyvästi! Onnea matkalle. Mutta kuulkaas vielä, Leena-Kaisa. Tuota noin mitäs minun taas pitikään sanoman eikä valehteleman. Niin!
Päivän Sana
Muut Etsivät