United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, kuuleppas, Jo tiedän mitä soittaa satakieli. Sen kohta keksin siitä kirjastas, Min annoit, kun mun tuota teki mieli. KILPI. No, mitä lausuupi hän laulussaan? AINA. Oi, rakkautta! Rakkautta vaan! Kuin? Rakkautta? AINA. Rakkautta vain! Ihastuin, kunpa moista kuulla sain. KILPI. Hän mitä rakkautta mainitsee? AINA. Hän rakkautta Luojaan laulelee. KILPI. Niin vain!
Kanssasi käyn halumiellä; mut on herätettävä muutkin, Tydeun keihäskuulu on poika ja oiva Odysseus, Aias askelnopsa ja Fyleun aaluva aimo. Kunpa nyt toisen vain kuka Aiaan ois jumalaimon rientävä kutsumahan sekä ruhtinas Idomeneunkin, laidimmaisina joitten on laivat, kaukana aivan.
Sitte laski hän kätensä olkapäälleni niin lujasti, että tunsin sen painon, katsoi minua silmiin ja sanoi hiljaisella, ihmeellisen lempeällä äänellä: »Jumala auttakoon sinua, lapseni. Sinua on suru kohdannut nuorena; kunpa jaksaisit sen kestää.»
KUSTAA. Kuusisataa on, totta maarin. Voi, miekkoista. Kelpaa sinun elää. Kunpa olisin minäkin yhtä onnellinen. Kuulitkos, Toppo? Kuusisataa markkaa tuo kullan poika sai vaimonsa myötäjäisiä. Emmekö lähde mekin naimaan. TOPPO. Helkkaria kanss'. Eihän niitä rikkaita tyttöjä kumminkaan joka miehelle riitä. Toiset saavat tyytyä köyhempiin taikka olla ilman.
Muudan pääkaupungin etevimpiä lääkäreitä oli kutsuttu Sjövikiin, mutta kaikki hänen yrityksensä olivat olleet turhat, ja oli hän lähtiessään Sjövikistä ollut sitä mieltä, että lapsi tuskin enää paranisi. "Mynher Vanloo", niin sanottiin kirjeen lopussa, "huhu kertoo, että te olette erinomaisen etevä lääkintätaidossa. Kunpa niin olisi! Te tiedätte, mitä tämä lapsi minulle on.
Eiväthän kuitenkaan, ei, he ovat varmaan hyviä, ja onpa kaunista, kun saattaa noin sanoa: hyvää päivää, serkku, hyvää huomenta, serkku! Kunpa setä olisi edes tuonut yhden lapsensa mukanaan, niin olisin voinut puhua paljoa paremmin ja olisin saattanut saada kaikesta paremman tiedonkin. Herra Jumala, kuinka raskaaksi tämä kaikki yht'äkkiä käy"!
Selkään peistä et iskenekään sinä kuin pakolaiseen, vaan karatessani päin läpi rinnan tunkeos tutkain, suotu jos sulle se lie; vaan nyt varo itse jo vankan peitseni vaskea! Kunpa se keihästäis sinut tyyten! Helpomp' iliolaisten ois sota tottakin kestää, kun tuho veis sinut, sill' olet heille sa vitsaus hirvein."
Miksei se olisi voinut yhtä hyvin täällä tapahtua...? Nyt vasta minä ymmärrän kuinka kiinteästi minä olen Sinuun kasvanut, etten minä voi tulla ilman Sinua missään aikaan. Kunpa se odotettu hetki pian tulisi, niin että Sinä taasen olisit kotona Sinä ja hän!
Luulenpa unen niillä maistuvan ainakin yhtä makealta, kuin hienossa makuukammiossa, uutimien takana, höyhen-patjoilla, kahden raidin välissä, kunpa vaan nukkujalla on puhdas omatunto. Siinä nyt on taas yksi pirttikunta lukijalle esitettynä olen saanut sen kunnian!
Aivan kuin ensi vuoden ylioppilas tai ylemmän luokan lyseolainen. Arveluani vahvistaa vielä huomio, että hänkin joka kerta tarkastelee minua ikäänkuin tunnustellen. Hän esiintyy reippaasti ja liikkuu aina pää pystyssä sekä hymy huulillaan kuin astelisi hän mitä rajattomimmassa vapaudessa. Kunpa saisin tilaisuuden kysäistä, onko hän suomalainen! Pian täyttääkin suopea kohtalo toivomukseni.