United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Työs seppel on sun herras luottamus, se hartioilles mieluinen on taakka ja helposti sen kannat; maineesi on, että sinuun kaikki luottavat. ANTONIO. Vaan naisten suosiost' et mitään virka, et sitä sentään multa evänne? LEONORA. Kuin katsoo asiaa. Sull' onhan sitä, ja ilman sitäkin sun helpompi ois toimeen tulla, kuin miespolon tuon.
Kun juttu lysti, laulu leikkisä tien vaivalloisen hauskuuttaa, niin sois ett' tie se paha, vaivalloinen, ois vaikk' kuinka kauan vielä kestävä; ja mutkistellen tie taas saattaakin lumotut askelemme samoin paikkoihin. Samuel Johnson.
Niin tuntuvi, kuin suvipäivänä, Kun korva kuulee tuhat säveltä, Ja rinnat riemuansa uhkuvat, Ja Luojaa kiittää henget hurskahat! Täys', eheä nyt on mun onneni, Mut, voi, kun esteheks' ei lempeni Ois mulle tähdätessä ylöspäin, Luo Luojan, taakse ilmain siintäväin! Kun Ikuisen et sijaa valtaisi Mun sydämessäni, oi, armaani! Kun ikuisen ja maisen onnen vois Niin soinnuttaa, ett'ei ne riidass' ois!
Mut vaikka maailmat hän ois valaissut miekallaan; vaikk' auringot se varjoon lois, hänt' ylenkatsotaan. Se palkka petturilla on Ehrnsvärdin hautakallion. Sua runot viehtää, nuori mies, ja muistot, muinaisuus, nää kertomani kenpäties suo langan lauleluus; tuo silloin julki musta työ, mut nimen peittäköhön yö. Suvusta vait! Ei tulla saa se samaan tuomioon. Ei muita, yksin rikkojaa häpeä kohdatkoon.
Leveät, pitkät oli kasvot hällä kuin Rooman Pietar-kirkon pronssipiinja, ja samansuhteinen myös muukin ruumis. Ja vaikka ranta puoli vartta peitti, vyöliinan tapaan, sentään pisti esiin niin paljon, ettei friisiläistä kolme ois päällekkäin hänt' tukkaan yltänehet; hyvinkin vaaksaa kolmekymment' oli näät kaulaan saakka yläpuoli varren.
hän että astuis armastansa kohden, ois turvassa ja oma yljän yksin, sivulla urhon kahden uskollisen. Yks heistä hehkui tulta serafien, taas toinen viisautensa vuoks maan päällä kerubein kirkkautta kauas paistoi. Toisesta haastan, sillä kumpaa heistä vain kiittänenkin, kahta kiitän silloin, näät samaan kumpikin ne pyrki maaliin.
Kuitenkin toivoit, että oisin taipunut puhumaan pulpettisi aarteista. En luullut, että rovasti ois vaipunut niin syvään liejuun, joka onnensa on löytänyt, joll' lapset, vaimo on, eloa uhmaa avull' lompakon?
Jos et ois rikkonut, min Häneen vannoit, Niin puolisoni rakentama sopu Ei rikki ois ja veljeni ei kuollut. Jos et ois rikkonut, min Häneen vannoit, Niin päätäs ympäröivä kultavanne Mun hennon Edwardini kiertäis otsaa Ja molemmat viel' eläisivät prinssit; Maan mullass' on nyt hentoisien kehto; Teit heistä madonruokaa, valarikko. Nyt mihin vannot? RICHARD. Tulevaisuuteen.
Paris, jos ois mulla Niin hyvä syy, kuin teillä, myöhään maata, Muut eivät vois kuin taivaalliset toimet Mua vierellisen luota temmata. DIOMEDES. Niin oikein! Huomenta, Aeneas-prinssi! PARIS. Se urhomies on; kättele, Aeneas! Sa itse kerroit, kuinka Diomedes Sua sotakentäll' ajoi viikkokauden Jok' ainut päivä. AENEAS. Terve, urho, nyt Kun leuto rauha on!
Hän oli niin liukastelevainen ja kysyi niin alentavaisesti: 'miten teidän hyvät tytöt jaksavat? Koko maailma odottaa uutisia neiti Evasta. Emmekö piakkoin saa toivottaa onnea?" "Ois! tuollaista puhetta, täti!" sanoi Eva levottomasti; "mitäs te vastasitte?"