United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tällä tytöllä oli sysimustat silmät ja vaaleat kiharat. Hän oli siinä määrin ihastuttava, niin kasvojen kuin liikkeittensä puolesta, etteivät toiset tytöt ihmetelleet hänen kelpoisuuttaan heidän rinnallaan. Hän lumosi kaikki, joiden pariin hän joutui. Se oli siis jo peräti lupaavaa tulevaisuuteen nähden.
Saattaa otaksua, että mehiläinen tai luonto mehiläisessä on täydellisemmin kuin missään muualla maailmassa järjestänyt yhteistyön ja tulevaisuuden palveluksen ja rakkauden. Tämän vuoksiko ne kadottavat kaiken muun näkyvistä? Niiden rakkaus kohdistuu tulevaisuuteen, ja meidän rakkautemme etupäässä ympäristöömme. Kenties on niin, että jos rakastaa toista, ei riitä enää rakkautta toiseen.
Siis molemmat me samalla ikävyyden oksalla vaikertelemme ja varromme heitä, ja jos emme heitä enään saa nähdä, niin yhdessä harmenemme, yhdessä murehdimme toinentoistamme lohdutellen. Ken tulee pitkin tietä tuossa? HANNA. Se suuri tietäjä-akka. ELMA. Jolla on niin ihmeellinen voima katsoa tulevaisuuteen. HANNA. Tapahtuvan sanotaan, mitä hän ennustaa. Hänelle en pistäisi kättäni minä.
Elämän suuret murheet ovat painaneet hänen sieluansa, ja niistä hän on saanut kyvyn nähdä tulevaisuuteen. Hän voi ennakolta sanoa ja varoittaa semmoisista, mitä ei kukaan aavistakaan. Marian kylmyys hävisi tätä kuullessa. Kääntyen Attilaan kysyi hän: Voiko murhe tehdä ihmisen semmoiseksi? Ainakin sanoo äitini, että tuska, murhe ja kaipuu ovat hänet semmoiseksi tehneet. Entä te? kysyi Löfving.
»On niin omituisen viehkeää mennä kotiin tuollaisen illan jälkeen, kuvitella pitkät matkat eteenpäin ja rakentaa tuulentupia tulevaisuuteen. Minä annan hänen käyskennellä edessäni, näen hänen tulevan ja menevän, kuulen häntä kuin kaukaisena kaikuna niiltä ajoilta, jolloin olin todenteolla rakastunut.»
Ja hän hymyili toivehikkaasti ja hänen sydämensä oli täynnä hyviä, jaloja päätöksiä ja uskoa tulevaisuuteen. Hän nousi ylös ja meni miehensä luo. Mennessään hän rukoili lapsellisen innokkaasti: "Hyvä Jumala, älä anna hänen olla paha minulle, anna hänen tuntea yhtä paljon rakkautta kuin minä tunnen!
Toimelias ja siivo suomalainen, joka oli huolellisesti varustautunut muuttoon ja edeltäkäsin raivannut halmeen ja rakentanut asunnon, saattoi perille päästyään luottamuksellisesti katsoa tulevaisuuteen, vaikka vielä jäljellä oli pitkiä, kovia töitä, ennen kuin hän pääsi jotakuinkin turvalliselle kannalle.
Tulevien joulujen henki johdatti häntä, niinkuin ennen vaikka eri aikana, luuli hän: näissä viimeisissä näyissä ei näyttänyt olevan mitään muuta järjestystä, kuin että ne kuuluivat tulevaisuuteen johdatti häntä asiamiesten kokouspaikkoihin, mutta ei näyttänyt häntä itseä.
Maria on piakkoin iso tyttö ja hänen ajatuksensa kääntyvät tulevaisuuteen; ja Göthilda. Göthilda, niin. Göthilda, meidän vähäinen, hyvä tyttömme, unohtaa pian meidän joulumme toisen juhlan tähden ... hän ei tulevana jouluna elä... Mutta emmekö me saata toivoa? Emme, Heta, emme, emme yhtään; ei meidän tule toivoa, vaan ainoastaan valmistautua toivomiseen.
Entisyytensä ikäänkuin jäi yhä kauvemmaksi hänen jälkeensä sekä peittyi yhä enemmän laskeutuvaan pimeyteen; uusi ihminen, toinen Anna se olikin, joka nyt lähti mailmaa kokemaan, uuden elämän oli uusi päivä hänelle tuopa. Hän koetti lujasti katsoa tulevaisuuteen ja kiinnittää ajatuksensa ainoastaan edessä oleviin kohtauksiin. Lähinnä oli tulonsa rautatien asemalle.