United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Löfving kohosi suoraksi, mutta kädet olivat vielä ristissä ja ääni kuului epävarmalta, kun hän Attilaan katsellen sanoi: Kun äitisi makasi kuolinvuoteellaan, valvoin minä eräänä yönä oljilla hänen sänkynsä vieressä, mutta edellisten päiväin raskaasta työstä olin niin väsyksissä että nukahdin.
Yhä vielä oli Dmitri hartaasti uskonnollinen ja vaikutti Attilaan tavalla, joka palautti häneen lapsuuden uskon, josta hän ei tahtonut Jumalan avulla, enään luopua. Silloin oli Attila sidotuttanut pienen rukouskirjansa, joka nyt oli hänelle rakkaampi kuin koskaan. Maria. Tämäkö mielenmuutos saattoi teidät takaisin tänne? Attila. Elämän vaiheet ja Jumalan johto sen vaikuttivat.
Valtiopäivät lienevät nyt päättyneet, mutta isällä oli tuskin aikaa tervehtimiseen, sillä Bildstein ja Grönhagen veivät hänet mukanaan, vaikka hän oli niin väsynyt, että tuskin pysyi jaloillaan. Vanhat haavat ovat isää kovin vaivanneet matkalla; toin hänelle patjan, jotta hänellä kohta olisi jotain mihin nojautua. Marian kylmyys vaikutti Attilaan vastenmielisesti.
Jumala sen on teidän sijassanne tehnyt, kuiskasi Attila. Katsokaa, Tapani, huudahti Tasma, näettekö! Eikö hän nyt ole äitinsä elävä kuva. Elämä palasi Löfvingin sydämmeen. Hänen ryhtinsä muuttui suoremmaksi, ja äänessä kajahti ponteva avomielisyys, kun hän elävästi vilkaisten Attilaan sanoi: Kun majurin kanssa tapasin sinut Haminassa, en saanut sinusta silmiäni irroitetuiksi.
Tässä näette hän viittasi Attilaan ensimmäisen lähettilään tämän sopimuksen toteuttamiseksi. Suojelijanne on nyt kapteeni, ja huomenna hän lähtee Suomeen neuvotellakseen tästä ehdotuksesta sikäläisten johtavien miesten kanssa. Hän samassa voi olla saattajananne sinne, jos suvaitsette. Maria oli kuunnellut Buddenbrockia ikäänkuin uneksiva, ja hänen lopetettuaan tuijotti hän puhujaan mykkänä.
Voin, Löfving, olen Sakarin, teidän ystävänne poika. Olen se lapsi, joka leikki teidän Marttinne kanssa vaimonne kuoltua ja kun ystävänne vei kodittoman poikanne vaimonsa hoidettavaksi. Löfvingin sydän ikäänkuin lakkasi tykyttämästä. Ei sanaakaan päässyt hänen huuliltansa, ja lasimaisella katseella tuijotti hän Attilaan. Elävän Jumalan nimessä, älkää pettäkö minua, puhkesi hän vihdoin sanomaan.
Kun vandalilaisten nurjamielinen kuningas Geiserik sittemmin tyhjästä epäluulosta leikkautti nenän ja korvat poikansa vaimolta, länsigotilaisen kuninkaan Teodorikin tyttäreltä, täytyi hänen, Teodorikin kostoa peljäten, liittyä vielä lujemmin Attilaan, jota vastoin länsigotilaiset uudistivat ja vahvistivat vanhan liittonsa roomalaisten kanssa.
Elämän suuret murheet ovat painaneet hänen sieluansa, ja niistä hän on saanut kyvyn nähdä tulevaisuuteen. Hän voi ennakolta sanoa ja varoittaa semmoisista, mitä ei kukaan aavistakaan. Marian kylmyys hävisi tätä kuullessa. Kääntyen Attilaan kysyi hän: Voiko murhe tehdä ihmisen semmoiseksi? Ainakin sanoo äitini, että tuska, murhe ja kaipuu ovat hänet semmoiseksi tehneet. Entä te? kysyi Löfving.
Olin onnellinen, kun sain hänelle kertoa yhtä ja toista lohduttavaa, mutta teistä puhuessaan unohti hän kaikki muut, pyysi tervehtimään ja sanomaan, että kodissa oli kaikki hyvin. Maria loi Attilaan onnellisuutta säteilevän katseen. Olihan hänen sydämmestään vierinyt raskas taakka. Myöskin kapteeni Löfvingistä oli Attilalla tietoja.
Tiedättekö minkä arvoinen semmoinen vapaus on? Nytkään ei kukaan vastannut, mutta ihmetellen olivat kaikkien katseet kiintyneet häneen, joka puhui niin kummallisesti. Attilaan heidän tarkastuksensa kuitenkaan ei pystynyt, ja hän toisti taas kysymyksen: Mikä on sielujenne työ? Tahi oletteko oppineet, että elämämme täällä maan päällä on työpäivä, josta meidän tulee suorittaa tili?