United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja silloin vastasin itselleni: Ruotsin kuninkaan puolesta olen miekkani paljastanut, ja Suomen puolesta tahdon kuolla. Mutta kun Antero ei tahtonut enään seurata minua, ammuin hänet. Tasma katsahti häneen: Ette te, vaan minä tapoin hänet. Tuon surullisen naisen katse oli siksi kummallinen ja hänen sanansa sitäkin kummallisemmat. Eiköhän suru hänet tehnyt mielettömäksi?
Ei Attila eikä Tasma vastanneet, ja Löfving heti jatkoi: Kun avasin silmäni, istui hän vuoteella ja hänen kauniit hiuksensa valuivat hänen hartioilleen. Hänen katseensa oli kuin enkelin, ja hän osoitti sinuun sanoen: Pidä huolta lapsestani, kun olen poissa. Ja Jumalan edessä lupasin vaalia sinua, mutta huonosti se on tullut tehdyksi. Ja Löfving itki.
Hänen edessään seisoi Maria käsi muurin pankolla ja pää nojautuneena käsivarteen. Kapteeninrouvaa vaivasi neidin tietäjättärelle osoittama myötätuntoisuus. Hän nousi ja lähti huoneesta. Säälien katseli Tasma edessään seisovaa tyttöä ja kysyi vihdoin: Kaipaatteko häntä? Tasma. Olen nähnyt hänen suuntaavan askeleitaan tänne ja tiedän että hän palaa. Maria.
Voi Jumala, mitä suruja! vaikeroi Maria. Häntä pyörrytti ja kun hän kätki kasvonsa käsiinsä, astui Leena sisään. Kapteeninrouva ei voinut enään hillitä vastenmielisyyttään tuosta pitkästä puhelusta. Tasma sen huomasi ja nousi ylös. Enpä ollut muistaakaan lähteä, sanoi hän, tarjoten kättä Marialle.
Mutta Tasma ei tarttunut siihen. Kiitos, teidän armonne, minä en koskaan ota maksua. Miksi et, olethan köyhä. Mutta Tasma hymyili surullisesti. Jumala soi minulle ennustuslahjan sairastaessani venäläisessä vankeudessa, ja sen sain kai neuvoakseni ja varoittaakseni. Sentähden en ota maksua. No, entä te, hyvät herrat, ettekö tahdo kuulla kamalasta kuolemastanne? kysyi Buddenbrock.
Mutta lujalla vakaumuksella jatkoi Tasma: Tiedän että vihollisten päällikköä voidaan hellyttää, niin että hän päästää naiset ja lapset menemään. Lascy on ennenkin taistellut täällä, hän oli Galitzinin miehiä, hän sääli kansan kurjuutta ja säälii vieläkin. Koettakaa saada lykkäystä; sitten voitte taistella, mutta nyt ette. Nyt ymmärrän! huudahti Maria kasvot seestyneinä. Puhukaa sitten kansalle.
Jumala sen on teidän sijassanne tehnyt, kuiskasi Attila. Katsokaa, Tapani, huudahti Tasma, näettekö! Eikö hän nyt ole äitinsä elävä kuva. Elämä palasi Löfvingin sydämmeen. Hänen ryhtinsä muuttui suoremmaksi, ja äänessä kajahti ponteva avomielisyys, kun hän elävästi vilkaisten Attilaan sanoi: Kun majurin kanssa tapasin sinut Haminassa, en saanut sinusta silmiäni irroitetuiksi.
Tasma tarkasti surullisena tuota reipasta, nuorta tyttöä, joka säkenöivin silmin oli puhunut sitä mikä hänen mieltänsä ahdisti: Jos uskotte, että vaarat vähenevät kun minä vaikenen, niin onhan helppo sitoa kivi kaulaani ja upottaa minut Saimaaseen. Suokaa minulle anteeksi, rukoili Maria kelmeänä ja ääni epävarmana.
Jos kerran nuo venäläiset kauhut sitovat sydämmenne vihollisiimme, niin olkoon onneksi. En kadehti ketään. Vastenmielisyys paisui Marian sydämmessä ja kovat sanat liitelivät hänen huulillansa, mutta Tasma riensi pysäyttämään tätä pikastumista.
Molemmat pysähtyivät tämän mahtajan edessä, joka kelmeänä katseli nuorukaisia. Hän kohotti kätensä, ja laski sen lempeästi Martin paljastettuun päähän sanoen vapisevalla äänellä: Jos seisoisit siellä mihin kuulut, niin olisit toinen kuin olet. Rakas lapsi! Ja Tasma itki. Hän ei ollut enään tuo korkea kaikkitietävä mahtaja, hän oli vaan nainen sydän surua täynnä.