Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Tasma näytti tuossa istuessaan niin liikuttavalta, ettei Löfving voinut hänestä irroittaa silmiänsä, ja Tasma lisäsi juhlallisesti: Kun ihminen on joutunut niin pitkälle, käsittää hän, että suorituksen päivä on tullut, eikä silloin valehdella. Viettekö minulta Martin? nyyhkytti Löfving vaipuen alas ja peittäen kasvonsa käsillään.
Pyytäköön mitä lunnaita tahansa, minä lupaan ne, ja pidän sanani, jos hän odottaa yhden päivän. Ei ole vielä liian myöhäistä. Tasma hymyili surullisesti: Semmoinen kuin sinä, olin minäkin muinoin. Nuorena uskotaan ja voidaan kaikkea, mutta kun loppu on joutumassa, silloin olemme oppineet tuntemaan voimattomuutemme.
Ei saa kukaan lähteä kaupungista, komensi vääpeli, se on kielletty. Siihen ei kukaan vastannut, mutta tiellä näkyi yksinäisenä ja jylhänä Tasma. Tehkäät haudat avaroiksi! huusi hän. Kuolema käy ympäri etsien omaansa. Kuulkaa! Tuossa hän taas huutaa, kuiskasi väki kauhistuneena. Nyt jo kolmatta päivää. Tietäjätär lähestyi ja huusi taas varoittaen: Tehköön myttynsä kellä on myttyyn pantavaa.
Marian kyyneleet olivat lakanneet, mutta hän ei voinut lähteä. Hän seisoi kuin patsas, ja vihdoin kääntyi Tasma hänen puoleensa ja sanoi: Sinä et kuole vielä. Me seuraamme toisiamme toisiin seutuihin, kun maa on valkean lumen peitossa. Olen nähnyt sen ja sentähden se toteutuu. Wrangelin joukot olivat järjestetyt taisteluun. Tykistö hallitsi kukkulaa etelässä ja alempana seisoi jalka- ja ratsuväki.
Kuinka voittekaan enää pysyä hengissä niin suuressa surussa? Tasma risti kätensä. Jos suru voisi tappaa, niin olisin aikoja sitten kuollut. Mutta sairastuin kuitenkin, niin ettei kukaan luullut minun toipuvan, ja siitä ajasta olen ikäänkuin muuttunut. Ihmiset pelkäävät minua ilman syytä, sillä se voima, joka minulle on annettu, on Jumalalta saatu, ja hänen asioitaan olen koettanut ajaa.
Sain kuulla että olitte täällä vankina ja pyysin lupaa käydä teitä tervehtimässä, sanoi Tasma kääntyen Leenankin puoleen tarjotaksensa hänelle kättä. Maria. Mistä tulette? Tasma. Asun täällä linnassa. Olen paroonin väkeä, mutta olin sairas kun teidät tuotiin tänne. Muutoin olisin tullut ennen. Maria. Palveletteko täällä? Tasma.
Tasma kallisti harmaan päänsä hänen rintaansa vasten ja kuiskasi kyynelsilmin: Mitä tein, sen tein siitä syystä etten muuta voinut, sillä sinä juurruit pian sydämmeeni mutta nyt minun täytyy antaa sinut pois. Hän oli nämä sanat lausuessaan katsonut Löfvingiä silmiin, ikäänkuin olisi toivonut, että tämä ainakin nyt heltyisi. Mutta kapteeni pysyi yhä jäykkänä.
Parooni osti minut nuorena, ja sittenkun hän joutui virkaan täällä olen ollut orjana linnassa. Hän aikoi ensin jättää minut suurille tiluksilleen Liivissä, mutta kun rukoilin häntä, salli hän minun lähteä Suomeen kokin seurassa. Hän on hyvä ihminen. Tasma oli istuutunut pesän eteen ja lämmitteli kuihtuneita käsiään ahjosta leviävässä lämmössä.
Mutta hän ei tahtonut enään kantaa tätä surua yksin. Nuo kaksi tietäkööt kaikki, sitten hän tyytyväisenä kuolee. Väristys kävi Martin ytimiin saakka. Hän tahtoi pois ja kysyi keskeyttäen päättävästi: Onko tämä tyttö, jonka äsken suljin rintaani vastaan, kerran oleva omani alttarin edessä? Tasma seisoi muuttuneena.
Tasma ei vastannut, hän vaan istua huojutteli synkkänä ja miettiväisenä, ja Löfving jatkoi taas: Olisinhan, niinkuin moni muu, voinut heittää kaikki sikseen ja pelastaa nahkani, mutta se ajatus tuntui minusta kamalammalta kuin kuolema, sillä aseista luopuminen oli samaa kuin olisi omin käsin polttanut lapsiinsa orjanmerkin. Nytkään ei Tasma vastannut. Hän vaan kuunteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät