Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Vääpeli ei kuullut muuta kuin ensimmäiset sanat. Hän nousi, hänen huulensa sinertyivät yhä enemmän. «16 vuotta takaperin, kun olin 66 ikäinen, sairastuin minä, luulin tohtorin avun mitättömäksi, lupasin sieluni pelastukseksi tulevassa elämässä tavarani. Häh! Lupasin tavarani pitäjän köyhille. Vaan minä paranin. Häh! Kirjoittakaa minun testamenttini; minä annan kaikki köyhille.
Kolmeen päivään en ollut syönyt muuta kuin muutamia pois nakatuita sillinpyrstöjä, jotka poimin maasta Kornhamnin torilta. En kestänyt sitä tyrskyä, vaan sairastuin. Hyvästi, vanha pikinahkuri, sanoin minä itselleni; onnea matkalle, taitaa olla parasta, että nostat ankkurisi ja lähdet näiltä vesiltä. Mutta, kas, silloin näin unta. Päissäsi, tietysti.
Mutta koko saarellaolo-aikanani en koskaan voinut olla varma, minkälainen vaikutus ateriallani kulloinkin oli. Toisinaan meni kaikki hyvin; mutta toisinaan sairastuin ruuastani ilkeään tautiin enkä voinut käsittää, mikä simpukkalaji oli minulle vahingollinen. Koko päivän satoi kuin korvosta kaataen ja saareni valui vettä kuin uitettu vasikka, eikä siinä löytynyt jalansijaakaan kuivaa maata.
Jo samana päivänä kun tuo kauhea tapahtui, ja ennenkuin sairastuin, piti Rudolf minua hengissä. Olin vaipunut maahan polvilleni ja huusin raivoisasti: kuolla, kuolla! Minun *täytyi* kuolla! Silloin tunsin kaksi käsivartta kaulani ympärillä, ja rukoilevat, tuskallisesti vakavat, ihmeellisen suloiset pojan kasvot katselivat minuun.
Me puhelimme hyvin vähän toisiemme kanssa, ja silloinkin vaan pari kolme sanaa, mutta me pidimme hänestä; isänikin selitti, että hän piti oiva lailla tuosta vanhasta naisesta, joka aina näytti niin iloiselta ja tyytyväiseltä. Kesämmällä sairastuin; se alkoi vilustuksella; minä en voinut mitään nauttia, ainoastaan pari pisaraa raikasta vettä.
En ole kerjännyt, isä; muutamia killinkiä minulla oli taskussani, ja joskus annoin jonkun vaatekappaleen ruo'asta. Mutta talvi läheni ja oli kylmä hs! eikö ollut joku portailla, olin kuiskaamista kuulevinani ei, se oli vaan tuuli. Niin sitten sairastuin ja tulin vuoteen omaksi eräässä talossa siellä. Pikku Gunnar syntyi ja, voitko sitä uskoa, ihmiset olivat niin hyviä minua kohtaan.
Kuinka voittekaan enää pysyä hengissä niin suuressa surussa? Tasma risti kätensä. Jos suru voisi tappaa, niin olisin aikoja sitten kuollut. Mutta sairastuin kuitenkin, niin ettei kukaan luullut minun toipuvan, ja siitä ajasta olen ikäänkuin muuttunut. Ihmiset pelkäävät minua ilman syytä, sillä se voima, joka minulle on annettu, on Jumalalta saatu, ja hänen asioitaan olen koettanut ajaa.
Paljon ihmisiä sairastui vetotautiin. Siihen sairastuin minäkin. Mielin murretuin ja vähissä hengin läksin hevosella kirkolle etsimään jotain rohtoja tuskien lievitteeksi. Kirkolla piti hovineuvos siihen aikaan tarvitsevien varalta rohtoja. Tulin hänen luokseen. Hän antoikin minulle pulveria. Mutta sen päälle ylenannetuspulveriksi neuvoi hän kaapimaan hevosen längistä hikeä.
Lasti purattiin ja me palasimme Truxilloon uutta lastia ottamaan. Tässä kaupungissa minä sairastuin näillä paikoin tavalliseen kuumeesen; minä makasin kipeänä koko ajan kuin olimme satamassa, ja vasta kymmenen päivää oltuamme merellä minä paranin niin, että voin ruveta virkaani hoitamaan. Siitä syystä näin mr Lawrence Clisfoldin ensi kerta sinä aamuna, jolloin ryhdyin toimiini.
Kuten sanottu, lepäilin morsiameni luona Ekkeröössä aina huhtikuun puoliväliin, jolloin päällystöltäni sain käskyn lähteä Suomen manterelle vakoilemaan. Kuljimme yhdessä Ahokkaan ja vänrikki Sahlmanin kanssa saariston halki Kemiöön ja sieltä Vänön saarelle, jossa sairastuin vilutautiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät