Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Kun varamme olivat vähäiset, niin täytyi käyntimme toisiemme luona olla jonkunmoisessa tasapainossa, ett'eivät toisen menot tulisi suuremmiksi kuin toisenkaan.
"Kummaltakin meiltä puuttuu näkö, ja sentähden emme woi hywäksemme käyttää Jumalan sanaa, emmekä muuta kirjallisuutta; tämän tähden jääpi meidän toisiemme täydentäminen hywin waillinaiseksi", sanoi nuorempi sokea miettiwästi. "Se on totta. Minunkin mielessäni on jotakin semmoista wäikkynyt, waikk'ei se ole woinut kypsyä selwäksi ajatukseksi; mutta emmehän siihen mitään woi", sanoi wanhus.
Muiden pelon tähden emme uskaltaneet kauemmin maata toisiemme rinnoilla. 'Mutta mitä wanhempasi sanowat, kun saawat tämän tietää? kysäsin, sillä nyt wasta juolahti mieleeni, että heilläkin oli jotain sanomista. 'He eiwät sano siitä mitään; se on heille suotawa asia', sanoi Wendla luottawasti.
"Oikean nimen ne owat minulle arwanneet... Nikki on nimeni, mutta kyllä onkin sydämeni rakki runneltu", sanoi hän pitkän waiti=olemisen perästä. Minä en woinut wastata siihen mitään. Minulle tuli aika palata. Sanatonna puristimme toisiemme kättä ja hän lähti käwelemään kaikenni toisaalle päin kuin hänen kotinsa oli. Minä jäin seisomaan ja katsoin niin kauwan kuin woin hänet nähdä.
Keralla toisiemme Kentillä autuaina käyskelemme, Ja kuten, milloin tuulee, Kuiskaavan kuutamolla puiden kuulee, Niin mekin kuiskailemme Vanhoista muistoistamme, lemmestämme Ja valastamme, että yhtyisimme Kuin liekit ijät' yhteen sulaisimme. Muistoista menneisyyden Taas käänny, miete, taistoon nykyisyyden!
Me puhelimme hyvin vähän toisiemme kanssa, ja silloinkin vaan pari kolme sanaa, mutta me pidimme hänestä; isänikin selitti, että hän piti oiva lailla tuosta vanhasta naisesta, joka aina näytti niin iloiselta ja tyytyväiseltä. Kesämmällä sairastuin; se alkoi vilustuksella; minä en voinut mitään nauttia, ainoastaan pari pisaraa raikasta vettä.
"Tahdotte päästä salaisten asioidemme perille? Olkoon menneeksi. Lapsuudesta asti tyttärenne Klaaran kanssa ollut tuttavuus on ajan verkkaan muodostunut ystävyydeksi ja vihdoinkin totiseksi rakkaudeksi. Rakkauteni olen ei kauvan aikaa sitten Klaaralle tunnustanut ja saanut vastauksen 'minä rakastan, ja sillä perusteella olemme päättäneet rakentaa pysyväisen toisiemme omistamisliiton. Tässä lyhykäisesti kerrottuna salaisuutemme. Siinä sydämmemme toivo.
"Ah, miten kauniit, tuuheat hiukset sinulla on," sanoi Inkeri, "mutta sinä et hoida niitä. Sinä olet paljon somempi ilman päähinettä. Pian saat nähdä, kun minä asetan hiuksesi samalla tapaa kuin omani. Nyt saat nähdä. Katsoppas nyt peiliin, nyt me olemme aivan toisiemme näköiset, mutta sinun pukusi on paljon hienompi kuin minun."
Siitä ajasta on kukkia ja makeisia satamalla sadellut ympärilläni, ja joka päivä olemme tulleet aina ystävällisempään suhteesen toisiemme kanssa. Lemminkö häntä todella? En laisinkaan. Totta puhuakseni, armas ystäväni, en tahdo salata tuota kauhistuttavaa totuutta, ett'en viitsisi koskaan häntä ajatellakaan, ell'ei hän olisi niin rikas.
Päivän Sana
Muut Etsivät