Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Itse armas auringoinen Katsoi päälle korkealta, Muutti muotonsa parahan, Kasvons' pian poijes käänsi Luojan surmasta surussa, Aivan hämmästyi äkistä, Sanoi suulla surkealla: "Kussas on ilo enämpi, Kosk' on Luoja kuolemassa? Pitäisikö paisteheni Laskeman mun lempeimmän Päälle kansan kelvottoman?" Pani poijes seppelinsä, Riisui puhtahan pukunsa, Surumanttelin sivalsi, Peitti silmänsä punaiset.
He olivat tottuneet täydellisesti luottamaan papinrouvan viisauteen ja hyvyyteen, rouvahan oli antanut äidille niin monta hyvää neuvoa ja oli ollut perheen ystävä niin hyvin surussa kuin ilossa. Tervolan emäntä istui papinrouvan kanssa pappilan ruokasalissa. Rouva huomasi kyllä, että hänellä oli jotain sydämellään, mutta ei tahtonut kysyä, mitä se oli.
vuoks sun ja isäs, jotka ahmailitte mait' Alppein tuoltapuolen, autioksi on jäänyt valtakunnan yrttitarha! Käy, katso, huoleton, kuink' on Montecchit, Monaldit, Filippeschit, Cappelletit, surussa toiset, toiset pelvon alla! Tule ja katso, julma, ahdistusta sun ylhäistes ja hätää kuule heidän, ja nää, mik' on nyt suoja Santafioran!
Mutta nyt, kun hän kuuli toisen lausuvan samoja ajatuksia, nyt koski häneen ahdasmielisyys ja itsekkäisyys tuollaisessa surussa. Oli ikäänkuin sumu olisi äkkiä haihtunut hänen silmäinsä edestä ja näköpiiri hänen ympärillään tullut laajaksi ja suureksi... "Ei ketään, jota rakastaisi?" Löytyykö todellakin ketään, joka täydellä syyllä voi sanoa, ettei hänellä ole ketään, jota rakastaisi?
Minä poistun, sanoi vapaaherratar, me saatamme muuten hukkua kiukkujen myrskyyn; on ihmisiä, jotka eivät saata hillitä itsiänsä surussa eikä vihassa. Jumalalle kiitos! minä saatan. Vapaaherratar meni. Kuules, Liina, kuten sanottu, saat sinä matkustaa ulkomaille, sinä saat lähteä yksinään isän kanssa, me molemmin, tyttöseni, me molemmin ... niin, me molemmin, sinä.
Hänellä oli luja luonto ja selvä ymmärrys, jotka antoivat hänelle voimaa hallita tunteitansa, ja myöskin äitinsä, joka oli hänen uskottunsa niin surussa kuin ilossakin, luuli hänen jo tykkänään unhoittaneen tuon nuoren romalaisen.
Säätääpi sotaväkensä Käskyn kanssa kauheimman: Käski poiat Bethlehemin Kaksivuotiset kadottaa, Sekä pienemmät pilata, Aivan surmata äkistä, Karkasit äkistä konnat, Menit miehet mielettömät, Kutta koirat nälkähiset: Piinattihin pienet lapset, Surmattihin surkeasti Joukon kauhean kädellä, Miesten miekalla pahojen, Mitk' oli tuiskittu tulehen, Mitkä viskattu vetehen, Mitkä sotkuttu savehen Eli seinihin sysitty. Ripustettu räystähihin, Itku kuuluupi isoimpi, Vaivainen valitusääni, Porun parku Bethelistä: Isät istuvat surussa,
Kristityn vilpitön ja totinen astuminen Kaikkivaltiaan istuimen eteen opettaa hänelle paraiten kärsivällisyyttä surussa; sillä mehän pilkkaisimme Jumalaa anomisillamme, jos me Häntä herjaisimme Hänen päätöksistään nurkumalla.
Ne kasvoivat kokonaisuudeksi ja muodostuivat hiljaa lauluksi, joka herätti lapsuuteni muistoja. »Yksin istun», kaikui joen toisella rannalla. »Yksin istun», kaikui mielessänikin, ja monet unohtuneet muistot virisivät ja kantoivat minut tänne kotia. Näin mökkimme erämaassa, näin isän ja äidin surussa ja ilossa, mutta ennen kaikkea oman elämäni järven rannalla ja hongan juurella.
Sanokaa hänelle että rakastan toista enemmän kuin mitään maan päällä, mutta häntä kiitän siitä mitä hän minulle on antanut. Ymmärrän häntä nyt paremmin kuin erotessamme, ja toivon vilpittömästi, että hän joskus löytäisi ystävän, jota hän tarvitsee ja jolta hän voi saada myötätuntoisuutta ilossa ja surussa. Leena itki, hän ei löytänyt sanoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät