Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Kuinka voittekaan enää pysyä hengissä niin suuressa surussa? Tasma risti kätensä. Jos suru voisi tappaa, niin olisin aikoja sitten kuollut. Mutta sairastuin kuitenkin, niin ettei kukaan luullut minun toipuvan, ja siitä ajasta olen ikäänkuin muuttunut. Ihmiset pelkäävät minua ilman syytä, sillä se voima, joka minulle on annettu, on Jumalalta saatu, ja hänen asioitaan olen koettanut ajaa.
Tässä pienessä piirissä oli soitto ja laulu jokapäiväisenä ajanviettona, johon Sprengtportkin mielellään liittyi erittäin kauniilla äänellään. Sinne hiipi Juhana Husulakin kuunnellaksensa harppua, klaveeria ja laulua, ja vihdoin valkeni sekin päivä, että hän sai olla mukana. Hän oli nyt erossa Gammelbackasta ja sikäläisistä ystävistä, mutta kanteleensa kuletti hän muassaan ilossa ja surussa.
KAIKKI. Salassa, pojat, salassa! PURMO. Reilu poikia! NUORI JOUKO. Nyt tielle! Lähtevät. Mitä lie tulossa tästä, Häätkö vaiko hautajaiset. Nuo menivät kostotyölle, Surmaksi jalosukuisen. Soisin, itse sortuisivat! Morsian mitä sanoisin? On kuin päästä pyöritetty: Ei pukeu pulmuseksi, Kuin sopisi suuren miehen Kainaloiselle kanalle. Sen lie Kirriä ikävä, Itkusuin surussa käypi, Ei ymmärrä onneansa.
Toivon muutoksen olevan kestävää, sillä se on tullut surussa koetelluksi.» »Kuules», sanoi Eevi äkkiä, »täytyy kysyä, kun en tiedä. Oletko kihloissa, kenties jo naimisissakin?» Erkki näytti tyhjää vasenta kättään. »Olen yksin, niinkuin näet.» »Yksin», toisti Eevi alakuloisesti. »Niin, löytyy niitä, joiden on jääminen yksin, jotta heidän sydämensä laajentuisi ja he todella oppisivat rakastamaan.
Hän oli ollut heille kaikki kaikessa: lohdutus surussa, ilo itkussa, apu hädässä, kunnia häpeässä, tosi walheessa, hupi ikäwässä, wirwoitus wäsyssä, lääke sairastaessa, lämmin wilussa, näkö pimeässä, rakkaus wihassa, sowinto riidassa, anteeksi=antamus rikoksissa, tie eksyksissä, kärsimys wääryydessä, hywän suopuus wainossa, malttawuus kiukussa.
"Sitten sinä itse sen määräät," sanoi nainen vakaasti. "Sinä olet riitainen nyt, sinä, Kari," huokasi mies, "sinun luoksesi ei voi tulla surussa." "Siitä on pitkä aika kuin tulit ilossa, ja kuitenkin kulutat aikaa tullaksesi tänne tunturin yli." "Tuolla alhaalla on niin kurja elämä... Siellä väsyy."
Niinkuin jos rakkaudessa, ilossa, surussa, toivon täyttyessä taikka pettyessä, kaikissa mielenliikunnoissa sydämeni vaistomaisesti kääntyisi häneen ja hänestä saisi turvansa ja parhaan ystävänsä. Steerforth'ista minä en puhunut mitään.
Pyhä Raamattu, hän kirjoittaa, ei opeta mitään kiirastulesta, vaan kertoo meille, että hurskaitten henget nauttivat mitä suloisinta rauhaa ja lepoa. Kuinka he elävät siellä, emme tosin tiedä, eikä liioin missä he oleskelevat. Mutta sen tiedämme varmaan, että he eivät ole missään surussa eikä tuskassa, vaan lepäävät Jumalan armossa.
Tavalliselle käskyläiselle en voi niin suurta summaa uskoa ja itse olen liian vanha ja heikko kahtakymmentä penikulmaa matkustamaan. Näin olen suuressa pulassa ja surussa, sillä paroni Walbeck kirjoittaa, että asialla on kiire. Armollisin herrani, virkkoi Feliks säihkyvin silmin, voisinko teidän käskyläisenne olla? Uskollisuuteeni saatte luottaa.
Koko tässä surussa siitä ijäti muistettavasta hetkestä saakka, jolloin hän seisoi edessäni, käsi ylöspäin nostettuna, oli hän niinkuin pyhä olento yksinäisessä asunnossani. Kun kuoleman enkeli laskeusi siihen, nukkui vaimo-lapsukaiseni hymyillen he kertoivat sen minulle, kun kykenin kuulemaan sitä uneen Agnesin rinnalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät