Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Minä ajattelin mennessäni, että annahan näkyä, onko tuo kelloni jaksanut seurata. No, ihan täsmälleen se oli pysynyt yksissä, ei puolen minuutin eroa, ei vähääkään. Ja se ei ole perätöntä puhetta. Kunhan olisi sattunut Tervolan renkipoika olemaan tässä, kyllä se todistaisi. Hän seisoi ihan vieressä talvella kun katsottiin palloon!» Täytyihän nyt Jussin uskoa.
Toiset kävelivät rinnakkaisina pareina, toiset yksinään. Tätä sinne tänne liikkuvaa joukkoa katseli Mikko, mutta hänen silmänsä eivät keksineet Lättenperiä. Mikko tarkasteli liikkumattomana istuen niin tolkussa jokaista kulkijaa erikseen, ettei huomannut, kun entinen Tervolan Ville, hänen rippikoulutoverinsa, seisahtui hänen eteensä ja hieman kumartuneena Mikkoon sanoi: No, Mikkoparka!
"Ja me hankimme puutarhan ja kanoja ja kaikkea, mitä Tervolassakin on", sanoi Miina. Kun Pekka oli täyttänyt 21 vuotta, otti hän haltuunsa yhden pappilan muista torpista. Ja hän, joka lapsena oli leikkirattaillaan vetänyt hiekkaa Tervolan puutarhaan, alkoi heti järjestykseen päästyään raivata itselleen puutarhaa. Liisa meni häntä auttamaan, kun hän vain hetkeksikään pääsi Tervolasta.
Hän oli välistä ollut Tervolassa talkoossa, ja Tervolan väki oli ollut hänen luonaan talkoossa. Hän oli raivannut itselleen aivan samanlaisen puutarhan, kuin Tervolassakin oli, ja oli saanut Annalta ohjeita ja neuvoja. Taloutta hoiti hänen sisarensa, reipas ja iloinen tyttö, josta heti tuli Tervolan tyttöjen hyvä ystävä.
He olivat tottuneet täydellisesti luottamaan papinrouvan viisauteen ja hyvyyteen, rouvahan oli antanut äidille niin monta hyvää neuvoa ja oli ollut perheen ystävä niin hyvin surussa kuin ilossa. Tervolan emäntä istui papinrouvan kanssa pappilan ruokasalissa. Rouva huomasi kyllä, että hänellä oli jotain sydämellään, mutta ei tahtonut kysyä, mitä se oli.
Täällä pitäisi etsiä sitä tavaraa, jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa», huokasi pitkään kuin venyttelevä rahtihevonen, että nuo römäkät hartiat rytkähtivät pitkältä alaspäin. »Niin, onhan siellä se Joensuun entinen Samppa, vanhapoika. Sen se Tervolan leski ottaa», sanoi äitini, ja työväelle, jotka tyynessä istua nököttivät iltasta odottaen, sanoi hän, että »nyt on iltanen valmis.»
Ei olekaan, mutta meidän lattiallamme se ei ole ensi kertaa. Ja kun Jumalalta lienee myötiä, niin ei se ole vielä viimeinenkään, sanoi Auno. Kun oli istuttu kahvipöydän ääreen, täytyi Mikon ruveta tekemään selvää matkastaan. Hän kertoi lyhimmittäin menneensä Koskelan kaupunkiin entiseltä Tervolan Villeltä saamaan pyssyä ja ampumatarpeita ja sitten metsästellen sieltä palailleensa.
Hetkisen äänettömyyden perästä tuon vieraan kasvoissa väikkyi ilo siitä että oli onnistunut tehtävässään hyvin. Hänen leveä muotonsa tavattoman pitkässä kaulassa paistoi kuin hallayön kuu murheisen taivaan rinteeltä kylmäneelle kaalimaalle ja hän kertoili: »Kyllä se tuoni teki veräjän Tervolan taloon, joka ei ole tukittu. Vaan ei auta surut ei huolet, ei saata mennä menneen jälessä.
»Niin entäs se tuononen unesi? Mitenkäs se olikaan, jota puhuit eräänä aamuna ylös kankoissasi? Se Tervolan uusi rustinki, miten se olikaan?» kysyi äitini hyvin kelkkiästi ja iloa leimusivat hänen suuret mustanharmaat silmänsä ja koko hänen pitkänhoilakka vartalonsa näytti kohonneen siitä äskösestä alennuksesta.
Ei sillä ole muita perillisiä... Onhan tuo vielä vähän varhaista sanoa, mutta sinne päin ovat sukset soutamassa, että josko jonkun kuukauden perästä lienen tuon talon omistaja. Se ei sentään entiselle Tervolan Villelle ole aivan lyhyt askel. Eikö tämän isällä sitten ole ketään sukulaisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät