United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
KULLERVO. Niinkuin hallayön jälestä Paljastaa se rosvotyöni. KOTRO. Sinun on valtasi varassa Isäsi, setäsi konnut Tässä joukko, käske työhön! MUTRU. Kontion keralla voimme Lyödä painia salolla, Kannot kaskesta perata, Suojella vesiä, maita, Vaaran tullessa tukalan. TUIRO. Mutta juhlina jaloina Riemuitsemme reippahasti, Hyvin sattuessa juomme. Juovat miehissä. Kotro! Illi!
"Nähneethän jo usein oomme, kuinka koko vuoden työn Kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallayön; Mut ei silti mieli murru eikä murtua se saa: Kesää uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa." "Kesä uusi koittaa vielä, vaikka kauan viipyiskin, Kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin. Sortajansa sortamalla, onnehen sen käypi tie; Mutta riemuhuudot teiltä kadoksissa silloin lie."
Ol' aamuyö, kun kerran matkallain ma sattumalta kotitaloon sain. Kaikk' oli pihamaalla ennallaan, kaikk' oli kivet, polut paikoillaan. Ja yli nukkuvien kenttien viel' lepäs huntu öisen auteren. Ol' liki käynyt uhka hallayön se sentään säästi veljieni työn. Kaikk' kiilsi koissa aamun nousevan kuin uni onnellisen nukkujan. Ei vielä valveill' ollut yksikään, viel' oli tuskin haavat hereillään.
Järven rannat ovat jäätyneet. Näkymätön vieras on käynyt. Hallayön seuraukset. Ruoka oli ruumenista, mämmi männyistä mäeltä. Vanha runo. Kalajärven rannalla oli tuo Metsämaan tölli. Muuta huonetta ei rannalla ollut; mutta vähän matkaa töllistä metsäänpäin näkyi lato, karjalato. Viime yönä ei nukkunut Metsämaassa muut kuin nuorin poika. Töllissä oli vuosi takaperin ollut useita lampaitakin.
"Ja onpa meillä vielä muitakin apulähteitä hyvään toimeentuloomme", kehahteli isäntä. "Mitäs muuta vielä?" "Kun ilmat tuon ankaran hallayön jälkeen lämpenivät ja sienet kerkesivät kasvaa, lähdimme taas, kynsi kansi, niitä kokoilemaan. Niitä kokosimme niin paljoa, kun voimme ja nyt niitä on varastossamme koko tarve.
Mitä kuuluu, Mikko kettu? Takaa tuulee, karhu kuomaseni! vastasi Mikko. Laulapa Mikko seinähirrestä viiden pennin edestä, sammalsi Ursin. Mikko lauloi omituisella nuotilla: Nyt on kumma virsi, kun on seinähirsi laulumme esine. Jos virkkoa se voisi viisaampi se oisi, kuin itse herra te. Tokko lie Ursin ymmärtänyt Mikon laulua, sillä hän näytti olevan niin »iloissaan» viime hallayön johdosta.
Hetkisen äänettömyyden perästä tuon vieraan kasvoissa väikkyi ilo siitä että oli onnistunut tehtävässään hyvin. Hänen leveä muotonsa tavattoman pitkässä kaulassa paistoi kuin hallayön kuu murheisen taivaan rinteeltä kylmäneelle kaalimaalle ja hän kertoili: »Kyllä se tuoni teki veräjän Tervolan taloon, joka ei ole tukittu. Vaan ei auta surut ei huolet, ei saata mennä menneen jälessä.
»Nähneethän jo usein oomme, kuinka koko vuoden työn Kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallayön; Mut ei silti mieli murru eikä murtua se saa: Kesää uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa.» »Kesä uusi koittaa vielä, vaikka kauvan viipyiskin, Kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin. Sortajansa sortamalla, onnehen sen käypi tie; Mutta riemuhuudot teiltä kadoksissa silloin lie.»
Toivehemme halla kylmä kyllä kuolettanut on, urohomme urhe'immat sortuneet on kuolohon; mut ei talonpojan voima murtunut oo vieläkään: vartomaan hän tottunut on, tottunut on kärsimään. Nähneethän jo usein oomme, kuinka koko vuoden työn kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallayön; mut ei silti mieli murru eikä murtua se saa: kesää uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa.