United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei lopu loruni vielä, Anna valtoa ajatus, Vielä virkkoa pitäisi, Kuin on kansa kasvanunna, Suku suureksi levinnyt; Siitä kasvoi kaikki tieto, Oppi oikia levisi, Kansan kasvavan seassa, Elatus eneni paljo, Kasvoi vilja kankahilla.
Tyttö kääntyi huhutessaan, huomasi nuorukaisen, säpsähti, punehtui ja seisattui paikkaansa. »Olavi ?» »Annikki!» Hän hypähti alas ja riensi nopeasti tyttöä kohti. Tyttökin läheni. »Sinäkö täällä? Etkä virka mitään, aivan säikäytit!» »Aijoinhan minä virkkoa, mutta en kerjennyt.» He kättelivät lämpimästi, toverillisesti.
"Hänet? ketä tarkoitatte?" huudahti Edwards ja kääntyi äkisti osoitettuun suuntaan; mutta kun hän näki Elisabethin kasvot, jotka ilmoittivat sekä pelästystä että mielipahaa siitä, että Edwards kohtasi hänet täällä, tuli hän niin kovin liikutetuksi, ett'ei hetkeen voinut virkkoa sanaakaan. "Neiti Temple," huudahti hän viimein. "Te täällä! Onko siis tällainen kuolema teille aiottu?"
Ja monta kertaa sattui niin, kun meitä vainot löit, kun vaimot, lapset kaadettiin ja miehet sortui sotihin, sä rauhan leipää söit. Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut, ja meidän vaarat virkkoa, ja meidän laaksot lausua, sanella salmensuut; niin niistäpä useampi hyv' ois todistamaan: "Täss' Savon joukko tappeli, ja joka kynsi kylmeni edestä Suomenmaan!"
Mitä kuuluu, Mikko kettu? Takaa tuulee, karhu kuomaseni! vastasi Mikko. Laulapa Mikko seinähirrestä viiden pennin edestä, sammalsi Ursin. Mikko lauloi omituisella nuotilla: Nyt on kumma virsi, kun on seinähirsi laulumme esine. Jos virkkoa se voisi viisaampi se oisi, kuin itse herra te. Tokko lie Ursin ymmärtänyt Mikon laulua, sillä hän näytti olevan niin »iloissaan» viime hallayön johdosta.
Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut, ja meidän vaarat virkkoa, ja meidän laaksot lausua, sanella salmensuut; Niin niistäpä useampi hyv' ois todistamaan: "täss' Savon joukko tappeli, ja joka kynsi kylmeni edestä Suomenmaan!" Siis maat' en muuta tietää voi Savoa kalliimpaa, ja mulle ei mikään niin soi kaikesta, minkä Luoja loi, kuin: "armas Savonmaa!" A. Oksanen. Suomen valta.
Vaan mitäs minun pitäisi Vielä virkkoa enemmän, Jos ma seinistä sanoisin, Aivan paljo akkunoista, Eli patsaista puhuisin, Tahi lausun lehtereistä, Kun on kaikki kaunihisti, Jaloimmasti jatkettuna Kelpo mestarin mahilla, Tolpon toimella hyvällä.
Ja monta kertaa sattui niin, Kun meitä vainot löit, Kun vaimot, lapset kaadettiin, Ja miehet sortui sotihin, Sä rauhan leipää söit. Jos kielin voisi kertoa Näkönsä vanhat puut, Ja meidän vaarat virkkoa, Ja meidän laaksot lausua, Sanella salmensuut: Niin niistäpä useampi Hyv' ois todistamaan: »Täss' Savon joukko tappeli, Ja joka kynsi kylmeni Edestä Suomenmaan!»
«Elä poikani pakene, Ellös kauaksi karatko, Katkeraksi kaipu'uksi Koko Suurelle-kylälle; Ellös herratta hylätkö Toldin vanhoa taloa Eläkä anna äitiäsi Surun saattoa Manalle». Renki noin rukoelevi, Vaan ei tuosta toinen huoli; Silloin tällöin päätä puisti, Kons' ei suostunut sanoihin, Kunpa ennätti emosta Vanhus virkkoa sanasen, Kiven sillä kierittävi Poialle syämen päälle.