United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo taiston laineet käy, yön ilmaa viiltää hurjimmat peitset, raivon pilvi ratkee, min takaa tuhon veritähdet kiiltää, jo kalvat kalskahtaa ja kahle katkee, mi mieltä sitoi, jäyti tahdon juurta, jo säilät salamoi, päin määrää suurta, tienviitta vihan vihree virvasoihtu, raivaaja radan syämen synkkä loihtu, soi säilät, aukee vallan vaskiukset, kimaltain kaartuu öiset kangastukset.
Tuop' on nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuohon jousta jouahutan, kaarta rauta rauahutan: pään varalle Väinämöisen, surmaksi suvantolaisen. Ammun vanhan Väinämöisen, lasken laulajan ikuisen läpi syämen, maksan kautta, halki hartiolihojen." Emo kielti ampumasta, emo kielti ja epäsi: "Elä ammu Väinämöistä, kaota kalevalaista! Väinö on sukua suurta: lankoni sisaren poika.
Jos kirjotella taitaisin minä rakkauen sen, Joka minua nyt vaivaa ja polttaa syämen. Se rakkauen kipinä, joka syttyi rintahan, Ei taia ennen sammua, kun pääsen hautahan. Kuin aurinkoinen loistaa taivaalla palava, Niin kaunis myös se rakkaus oli meissä alkava. Nyt kyyneleeni vuotaa, sen kaikki näkevät, Ja päiväni on pitkät ja kovin ikävät.
Tuonne kiiruhtaa kivasti Kaikki kieleni tarinat, Tuonne aivoni ajatus, Tuonne suosio syämen, Toivon poluille pimeän, Ahtahille aavistuksen, Syämelleni suruisten, Syämelleni suloisten. Kaikki kaikissa ajatus, Yks' on aina arvollinen Täytten tarvetten seassa, Yks' on tarve toivottava, Syämelleni surunen, Syämelleni sulonen.
Onpa tietty tieossani, Materikko mielessäni, Punaposki puolessani, Sinisukka suojassani Mies pieni, kiherätukka, Matalainen, saapasjalka. Kun käypi katua myöten, Sirkkasorkka sorkehtivi, Se käypi kepein kengin, Sukin valkein vaelsi, Kengin mustin muikotteli; Sääret sen syämen syöpi, Varsi vatsan halkasevi, Muu ruumis murehen tuopi. Täytyvi tätä tytärtä.
Likat makaa aitassahan palttinapaiallansa, Pojat käyvät kyliä myöten mustalla varrellansa. Niin on likka aitassansa, kun on kaunis kukka, Poika juoksee halkiöisin, niinkun vanha hukka. Vesi vuotaa silmistä ja itku syämen kaivaa: "Laske kulta luoksesi ja huojenna tätä vaivaa!" Sitä virttä laulaminen, joka johtuu mieleen, Eipä tämä tyttö lähe huonon pojan viereen.
Hoi on, hoi on, huolettaa ja hulluksi taian tulla; Kultani on vallattuna, jok' oli ennen mulla. Vesi vuotaa silmistä ja suru syämen kaivaa Voi nyt tätä ikävää ja tätä suurta vaivaal Tämä viikko on pitempi, kun koko mennävuosi, Eikä kestä silmätkään, kun paljo vettä vuosi. Mansikoita mennävuonna kullalleni poimin, Nyt on mulla kokonansa toisenlainen toimi.
Maa ja taivas sulle aukeaa, Toivon tuot ja kannat kaipauksen, Kaipauksen uutta maailmaa: Kaikk' on kaunis maassa muuttuvainen, Täm' on kuva, tosi tulevainen. Nyt kuules, kulta neitonen, Kun eilen ammuin joutsenen, Sisästä löysin timantin, Tuon loistokiven kallihin! Kuin joutsen, lempilintuni, Sä olet puhdas enkeli, Mi syämen lennät taivaalla, Ja laulat lemmen riemua.
Niinpä Niilokin pakeni, Hartioilla huoli raskas, Ku hänen kupehiansa Kannuksinsa kaivelevi; Niinkuin hepo hinkalossa, Jon päällä laki palavi, Niin hänellä heitteleksen Syän sykkien povessa. «Kahilistoa» käveli, Osasi «Ojantohonki», Siin' ei löytänyt sijoa, Kuhun päätä painaltoa. Turhin tuotakin tavotti: Yksin olla, itseksehen, Ei vaan vammalle syämen Löyä lääkettä mitänä.
Silloinpa syntyi minun kultani, Kun kirkas päivä nousi taivahalle: Siitä sielun kirkkaus. Ja kuu kun riensi lempeänä länteen: Siitä syämen lempeys. Koi kaunihisti silloin vilkutteli: Siitä silmäin ihanuus. Ja ruusut juuri puhkeilivat silloin: Siitä kasvoin kauneus. Ja lemmenkukkaa kevät kasvatteli: Siitä lempi rinnassaan. Sen Luoja käski mulle kasvamaan. Miks aholla mansikkainen?