Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Itse kasvan Karjalassa pari vuotta vielä. Kasvoi Suomen rannalla se ympyriäinen nauris; Tämä likka on lihava ja punaposki kaunis. Minä olen nätti tyttö, nätin pojan kukka; Eipä minussa mennytkänä mamman vaivat hukkaan. Nätti likka liian nuori olen minä aina, Kulta käypi katsomassa joka sunnuntaina. Jos oisiki nyt lauantai ja huomenna oisi pyhä, Ja kulta tulis kirkkohon, se oisi vallan hyvä.
Täss' on morsian kuin rannan raita sorja, puhdas punaposki, nyt jo toisen orja, äsken äidin virkku, nyt jo kullan sirkku. Tytöt laulakaa nyt vaan, viulut raikumaan nyt vaan. P
Jo tuo viimeinki tulevi, toki kerran kerkiävi, vierellä verevä muoto, punaposki puolellansa! "Sulho, viljon veljyeni! Lasketapa laukkiotsa, vietätä hyvä hevonen entisille heinillensä, taanoisille kauroillensa! Laai meille terveyttä, laai meille, laai muille, laai kaikelle kylälle!
Iso ottaisi ikäni, Emo pääni halkaiseisi, Veikko veren vuoattaisi, Sisko silmän kaiveleisi. Kuti, kuti, kultaseni, Tääll' on nuori neitosesi; Sopisipa suuta antaa, Kun oisi kahella valta. Katso'pas tätä tytärtä. Kuti, kuti, sulhaseni, Punaposki poikaseni! Katso'pa tätä tytärtä;. Tästä kasvavi kananen, Tästä joutsen jouahtavi, Sorenevi kunnon sorsa.
Teitä hakevi haluni, Mäet, joilla mesimarja, Punaposki puolukkainen Luona sirkan laulavaisen Nuorukaista noukkimahan Haasteli, ilohalulla.
Vaan se, joka Orioniin rakastui, oli tuo aamuruskon ruusuinen jumalatar Eos. Raittiissa ilmassa, aamukoitteen kainossa valossa kun Orioni, nuija vyötäisillä ja joutsi kädessä, ajoi metsolan vilkkaita villiköitä, tapasi häntä punaposki jumalatar ja ihasteli hänen ripsasta kulkuansa.
"Tuota toivoin tuon ikäni, katsoin kaiken kasvinaian soivaksi Tapion torven, metsän pillin piukovaksi, kulkevaksi metsän kullan, saavaksi salon hopean näille pienille pihoille, kape'ille käytäville. "Toivoin kuin hyveä vuotta, katsoin kuin kesän tuloa, niinkuin suksi uutta lunta, lyly liukasta lipua, neiti nuorta sulhokaista, punaposki puolisoa.
Kuti, kuti, kultaseni, Sinisukka sulhaseni, Punaposki puolisoni, Tääll' on nuori neitosesi. Käy'pä tuota katsomahan, Tule yöllä yksinäsi, Jottei jälki jäällä tunnu, Jalan isku iljangolla. Kunpa jälki jäälle jäisi, Jalan isku iljangolle, Tuosta äiti äkkäjäisi, Isoni imehen saisi, Veikkoni vihotteleisi, Oma sisko ouostuisi.
"Etpä osaa tuota uutta laulua". Laulaa edelleen: "Maata oli vähän välimme Ja virran käypä koski; Taasenki muistui mieleheni Toi neito punaposki. "Kuulitko sinä; etpä osaa tuota uutta laulua". "Osaanpahan", sanoi Kölliskö yhä hajamielisenä. "No laulapas". Kölliskö ei kuule. "Kuuletko sinä", karjasi Aappo. "Mitä?" sanoi Kölliskö heräten. "Laulapas, niinkuin minä laulan".
Hän oli huima ja huoleton, punaposki, hajahapsi. Ei ollut iso ohjelmistonsa, eivät lukuisat laulunsa, mutta eihän ole suuri satakielenkään sävelistö, ei pitkä peipon viserrys, ei ylen tempukas tilttaltin tahti joiden luona oli opissa ollut. Ja uusinta palkitsi uutuuden puutteen: kussa laulun lopetti, kohta saman alusta alkoi. »Laulanko vielä?» ja kuulijain kaiku vastasi: »laula vielä!»
Päivän Sana
Muut Etsivät