United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ettekö olisi niin hyvä ja antaisi Patrasille hiukan leivän kuorta?" kysyi Nello kainosti, "hän on vanha, eikä ole syönyt sitte eilisen päivän mitään." Emäntä kiireesti sulki oven jupisten itseksensä, että ruis- ja vehnä-jauhot ovat nykyjään hyvin kalliit. Poika ja koira nöyrästi kulkivat eteenpäin eivätkä enään pyytäneet. Vaivalla saapuivat he viimeinki Antverpeniin.
Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saimaan rannalla ruikuttaa; Ei ole ruuhta rannalla, Joka minun kultani kannattaa. Ikävä on aika, päivät on pitkät, Surutont' en hetkeä muistakkaan; Voi mikä lienee tullutkaan, Kun jo ei kultani kuulukkaan! Toivon riemu ja autuuen aika Suruani harvoin lievittää; Rintani on kuin järven jää Kukapa sen viimeinki lämmittää?
"Vilu viimeinki tulevi vihattuna vierressäni, seinävieret seistessäni, ollessa oven takana. Arvelin, ajattelime: ei minusta lienekänä viikoista vihanpitoa, kaukaista ylenkatsetta tässä lemmon leisiossa, pirujen pesäsijassa. "Heitin hempeät tupaset, armahat asuinmajani, läksin, vieno, vieremähän.
Jo tuo viimeinki tulevi, toki kerran kerkiävi, vierellä verevä muoto, punaposki puolellansa! "Sulho, viljon veljyeni! Lasketapa laukkiotsa, vietätä hyvä hevonen entisille heinillensä, taanoisille kauroillensa! Laai meille terveyttä, laai meille, laai muille, laai kaikelle kylälle!
Koko illan satoi lunta, nyt oli kello kymmenen. Pojan jälet olivat tukkunaan kadonneet. Kauan haki Patras niitä. Kun hän ne viimeinki löysi, hävisivät ne taas. Tämä tapahtui useampia kertoja. Yö oli hyvin myrskyinen. Tien varrella olevien ristien lamput sammuivat. Luonto oli kääritty lumi- ja jää-vaippaan. Pimeys esti näkemästä ihmisten asuinhuoneita, kadulla ei ollut ristisielua.
Hän sai kuulla lapsen osaa-ottavaista kuiskuttamista ja tuntea vanhuksen ystävällistä kättä. Niin ukko kuin lapsi suuresti mieltyivät sairaasen elukkaan. Patrasin olkivuode sai siansa tuvan nurkassa. Yöllä kuuntelivat he koiran hengitystä, peläten hänen kuolevan. Kun Patras, viimeinki päästyään terveeksi, kovalla, harvalla äänellä haukahti, silloin iloitsivat ja milteivät itkeneet molemmat.
Kun hän viimeinki kykeni tuon tekemään, kuuli Iikka kummia: isä ja äiti eivät hyväksyneetkään hänen tekoaan, vaan sen sijaan, että olisivat häntä mairailleet ja Kasperia ja hänen isäänsä moittineet, torua mäkyytti isä Iikkaa kelpolailla. Kun Iikka oli itkustaan vähän tyyntynyt, sanoi hän änkkäämällä: "Kasperihan tekee väärin, kun ei anna Annille puolia leikkikaluista." "Mitä sitten?
Nello nousi jaloillensa, nosti kätensä noita armaita kuvia kohtaan ja riemun kyyneleet tulvasivat pitkin hänen kylmiä kasvojansa. "Näin heidät viimeinki!" huusi hän kovalla äänellä. "Rakas Jumala! minulle on tuoki onni kylläksi!" Jalkansa eivät kannattaneet. Hän putosi polvillensa, yhä katsoen ylös lempi-kuvihinsa.