United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aivotkin työskentelivät nyt entistä kiihkeämmin, sydän sykki voimakkaasti. Hän nousi reippaasti jaloillensa, tarkasteli arasti ympärillensä ja palasi kiireesti kotiinsa epäluuloisempana kuin ennen. Kotiväki tuli surusta varsin neuvottomaksi. Mitä nyt oli tehtävä? Parhaat ajopelit ja ainoa hevonen oli ryöstetty. Ainoastaan selvä pää, hyvä tahto ja kaksi vahvaa kättä oli miehellä.
Nello nousi jaloillensa, nosti kätensä noita armaita kuvia kohtaan ja riemun kyyneleet tulvasivat pitkin hänen kylmiä kasvojansa. "Näin heidät viimeinki!" huusi hän kovalla äänellä. "Rakas Jumala! minulle on tuoki onni kylläksi!" Jalkansa eivät kannattaneet. Hän putosi polvillensa, yhä katsoen ylös lempi-kuvihinsa.
Hänen ensimäinen työnsä oli päästää hevonen irti, jotta tämä olisi pääsnyt jaloillensa, ja kun se suurella vaivalla toimeen saatiin, katsahti hän eteenpäin tielle nähdäksensä, ettei luutnantti ehkä olisi huomannut hänen onnettomuuttaan ja nyt tulisi häntä auttamaan. Mutta ei, se oli jo liian myöhään!
Hierottu hetken aikaa lumella ja saamansa vähän viinaa suuhunsa pääsi Ladlin Janne kohta taas jaloillensa, vaikka vielä oli aivan pyörryksissä eikä tiennyt missä oli. Saapuville jäänyt Sveitsiläinen vartioitsi kuilun partaalla ja huusi tuon tuostakin aina alhaalla odottavalle tytölle: "Pysykää toivossa! Ne ovat kohta täällä. Kuinkas on?" Vastaus kuului: "Sydämensä sykkii vielä.
Ennenkuin sun paistis paistuu, Nousee kaikki kaatamasi, Metsänriista ampumasi Jaloillensa; hallussani Ovat jälleen ominani! METS
He pyörähtivät molemmat jaloillensa huolimattomalla tavalla, kun me astuimme sisään, ja huusivat: "halloo, Murdstone! Me luulimme jo, että olitte kuolleet!" "Ei vielä", vastasi Mr. Murdstone. "Ja kuka tämä poika veitikka on?" kysyi toinen gentlemani, tarttuen minuun. "Se on Davy", vastasi Mr. Murdstone. "Mikä Davy?" sanoi gentlemani. "Jonesko?" "Copperfield", lausui Mr. Murdstone. "Kuinka!
Kuule sitten, mitä et ehkä tiedä, ja kuulkaa se koko seurakunta! Sairas, jonka luulit jaloillensa nostaneesi, on Herran voimasta kaatunut takaisin maahan ja makaa nyt kuoleman kielissä! Tehkää tietä siellä oven suussa! Väki ryntäili esiin, toiset työnsivät eteen, toiset taa, ja siinä sekasorrossa katosi Panu penkistä.
Ja tuossa suikerteli pieni joki, jota myöten kolme herraa taannoin rientoaskelin lähti arolta. Siellä näin korskean, solakan "vanhan herran" vakavasti astuvan pensaitten välissä, kauniin Tancredin huolellisesti etsiessä sametinhienoa nurmipolkua aroille jaloillensa.
Tästä syntyi varsin hullunkurinen loilotus, jota kuullessa ei Wallin saattanut olla nauramatta, ja myös läsnä-olevat Beduinit hymyilivät, kuitenkin lisäten: "se on tosiaan sekä surkeaa että lystiä, mutta kylläpä hän sillä mahtanee saada Salim'in jälleen jaloillensa". Sen jälkeen tuli taas toinen hitaampi laulu, jossa akka kehui sairaan ratsumies-taitoa.
Te jäätte kartanoon yöksi vähän unta tarvitsette yhtä hyvin kun sitä Jumalan lahjaa, jota nyt olette saanut ja huomenna katsomme mitä vielä tarvitaan... Rohkeutta siis! No, koetammeko nyt!" Hän tarttui voimakkaasti sairaan toiseen käsivarteen, herra Markus auttoi toiselta puolen nuori mies pääsi jaloillensa, mutta oli toki vielä liian heikko tuetta mihinkään liikkumaan.