United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos minä nämä päivällisruokien tähteet jätän tähän latoon, niin se vartioi vaikka viikon aivan syömättä, ennenkuin heittää, eikä ole vieraan hyvä tulla ottamaan. Sitävarten se Halli tänne teidän edellänne latoon tultuaan joka loukon nuuskien ottikin selvän, onko täällä liikalaisia, virkkoi Janne. Sitävarten juuri se on tarkastanut, sanoi Auno koristaan purkaessaan ruokia.
LAURA. Rouva on vähän olevinaan, mutta olimmehan hänen luonaan Sohvin päivillä, ja tullinhoitajaa tarvitaan whistipöydässä, sen tiedät kyllä. Entäs sitten? JANNE. Majuri totta, hänet pyyhittiin Jos tuo nyt on liian paljon, niin JANNE. Enhän minä sitä ole sanonutkaan. Tarkoitinhan vain, ettei tässä luettelossa löydy ainoatakaan nimeä omasta säädystämme.
VILHO. Vai niin, vai tänne pöydälle? Mutta en minä sitä ainakaan näe. JANNE. En minä myöskään. Miksi hän noin kummalliselta näyttää ? YHDEKS
NEITSY JANNE. Vai niin? Kukkaro tänne. SIHVONEN. Se on tainnut pudota. NEITSY JANNE. Heti! Kourista Karihaaraa! Hihhihi NEITSY JANNE. Minä en kärsi hihitystäsi! Nyt jalat allesi! SIHVONEN luikahtaa juoksuun perälle, hyppää yli aidan ja katoaa vasempaan. Huis sika metsään EEVA. Hurraa, Janne! KARIHAARA. Hurraa, jummanni Poikonen!
Niinpä pojat milloin järvestä koppia kahlaessaan kahlasivat liki vyötäisiään veteen ja muutenkin veden pärskämisestä kastuivat melkeen likomäriksi ja toisekseen juoksivat pölisevää porokkaa Kaisan perunakylvöksellä. Siitäpä Lilli, rovastinnan kymmenvuotias tyttö, marisi. "Voi, mamma, katsokaa mamma, kun Janne, Konsta ja Kaapus rypevät itsensä tuolla tavalla vedessä ja porossa.
Suomalaisella yleisöllä oli oikeus saada ainakin pari lyyrillistä kokoelmaa vielä Janne Kankkuselta, ennenkuin hänen oli aika ruveta dramatiseeraamaan runojaan. Me huusimme kaikki "hyvä! hyvä!" sillä hän oli julkilausunut meidän kaikkien ajatukset. Janne Kankkunen oli ainoa, joka ei näyttänyt oikein tyytyväiseltä. Hänen oli nähtävästi vaikea luopua draamatuumistaan.
Luhtiin tultuaan Janne kun näki puhtaan lakanavuoteen odottavan häntä, niin arvasi nyt, minkätähden ei jo eilen illalla häntä käsketty tänne nukkumaan. Kahdeskymmenes neljäs luku. Kolmatta viikkoa oli Janne ollut Korholassa. Tänä päivänä oli vasta ensimäinen sadepäivä koko heinäaikana.
»Ja jos ei sitä asiaa mytätä, niin minä valitan siitä vaikka keisariin asti!» vakuutti Hautalan Janne. Se oli lujaa puhetta. Meteli paisui uudestaan. Ylt'yleensä alkoi kuulua ääniä, että koska herrat ovat kerran viinan valmistusoikeuden vieneet, niin pitäkööt viinansa, ei tässä kuitenkaan viinan janoon kuolla.
Aamulla hän oli saanut koko pakallisen anonyymiä kirjeitä, joissa oli uhkailtu mitä hirveimpiä asioita Janne Kankkuselle ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan missään tekemisissä. Koetin lohduttaa häntä minkä voin ja lupasin ulos mennessäni tarkkaan katsella näkyisikö Janne Kankkusta missään.
Ja silloin olivat kaunis liivivaate, kaistoilla kaunistetut sukat ja hopea-soljilla koristetut kengät, yhtä hyvin kuin korkea otsa ja kirkkaat silmänsä täynnä todellista Alppi-kevättä kunnes laulu vaikeni. Mutta Vendale itsekään ei joutunut semmoiseen intoon näistä lauluista kuin Ladlen Janne, vaikka eri lailla.