United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja olikos ihme, että me molemmat, niin Eeva kuin minä, huusimme täyttä kitaa hädissämme? EENOKKI. Ei mikään ihme, mutta sepä ihme, ettäs seisot vielä tässä ja kertoilee tätä keikahusretkeäs. Kiitä, ettes makaa ojassa tallukset taivasta kohden. AAPELI. Onni suojeli minua.
Imperaatori oli pakahtua vihasta. Me ratsastimme valapattoisen armeijan perään. Me huusimme: Seis! Mutta vasta silloin kuin ylpeä kuningatar suvaitsi pysäyttää rattaansa tässä riemukulussa, vasta silloin tottelivat nuo kurittomat sotasankaritkin. Nyt aloitti luutnantti jyrisevällä äänellä filippikansa eikä ole Xenofontin eikä Plutarkon sankareista yksikään suuremmalla voimalla puhunut.
Olen vaan muuten väsynyt. Minun on niin lysti olla kotona, kun täällä puhutaan niin hiljaisella äänellä. Ennen te huusitte niin. Me huusimme nälästä. Mutta nyt on koko elämä muuttunut, kun Sigrid on saanut tuon hyvän paikan.
Mutta ohjiin tarttuessaan ja kuskipukille hypätessään huusi hän meille kuin viran puolesta: Pois tieltä, kollot! Herra käskee sanoa, että kun hän ensi talvena tulee, kuulette siitä jo edeltäpäin, saatte jo viikkoja ennen luoda tien kahta syitä leveäksi ja itse seistä kahden puolen hatuttomin päin kunniaa tekemässä! Hyvästi, tsuhnat! Onnea matkalle! huusimme kaikki yhteen ääneen heidän jälkeensä.
Kas sitä uuspeiliä vaan, lisäsi toinen. Ei, maar se mies olekaan ensikertaa pappia kyydissä, jatkettiin joukossa. Tällä välin oli lihava teurastaja kävellyt useampaan kertaan Kailun ympäri, mittaillut sitä silmällänsä, kourannut sen niskaa ja sanoi vihdoin: Viisitoista ruplaa, ottakaa pois. Ei, vastasi Matti levollisesti. Ei, huusimme toiset yhteen ääneen. Kaksikymmentä, lisäsi teurastaja.
Hän oli siinä määrässä meidän pahuuttamme vastustamatta, että salli meidän esteettä itseänsä rääkätä ja ristinpuuhun itsensä naulita, ja vielä sieltäkin tyynesti kuuli herjauksemme, kun me hänelle, täynnä ivaa, huusimme: tules nyt alas sieltä, jos olet Jumalan poika! Mutta tähän istutukseen me suhtaudumme samalla tavalla kuin äskeinen villi suhtautui omaansa.
Hänen jälestään astui sisälle ilmoitettu, joka näytti kalpealta ja väsyneeltä. Teidän ylhäisyytenne, pyydän saada ilmoittaa teille, että minun täytyy sulkea koulu. Eilen sairastui kaksi lasta, ja tänään ovat ne kuolleet. Kolera! huusimme me. Pelkään, että meidän todellakin täytyy käyttää sitä nimeä.
Sen vannoimme esi-isiemme luitten, oman tuntomme ja kuolemattoman sielumme nimessä, ja todistajiksi huusimme Jumalan ja taivaan. PAULI. Ankara vala! TYKO. Tämä tapahtui kunnaalla siellä, josta maantie alas lakeuteen kärmeilee ja äärettömän kauas silmä ehtii. Ja oli se ilta sunnuntain, ja pimeät pilvet, raskaasti kiiriskellen ylitsemme, peitit korkeuden kannen.
Yks' kirous sulle, sä jumalamme, jota turhaan huusimme tuskissamme nälän, vilun et hoivaksi joutunut, meit' ain olet pettänyt, ivaillut. Yhä pirtamme paukkaa. Yks' kirous herralle kuninkaalle, mi vain oli vitsaus, kurjuus maalle ja viime pennimme riisti vaan, meit' ammutti niin kuni koiriaan. Yhä pirtamme paukkaa. Yks' kirous se isänmaalle vielä, vale, turmelus, häpeä viihtyvät siellä.
Meidän ratsuväkemme teki kenraali Schlippenback'in johdolla alun ja syöksyi sellaisella väkivallalla venäläisten ratsu-miesten päälle, että ne hajosivat, kuin akanat ilmaan. Me huusimme jo "voitto" ja luulimme tappelun voittaneemme, ja se olisi niin, Jumal'auta, ollutkin, ell'ei kenraali Creutz olisi tehnyt "pukkia."