United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herra murahti jotakin... Selkään uhkaa teitä antaa! Selkäänne sietäisittekin! Ka, miksette auta! Kuuletteko, kollot, nostakaa reki tielle ja hevoset hangesta! Miehet katselivat tyynesti outoa näytelmää, mutta ei kukaan heistä yrittänytkään ruveta pelastuspuuhiin. Mitä te täällä kuljeksitte? kysyi meistä muuan. Vai lähdittekö vain keliä koettelemaan?
Se mitä hän nyt näki varmaankin häntä kovin kauhisti; sillä hän viskasi heti kyökin poikki yhdellä ainoalla harppauksella ja oli samassa yhdellä hyppäyksellä uunin päällä. Baillevent oli siellä jo myöskin, ihan valmiina seuraamaan Malpaye'a, joka nyt, kun ei enää ollut mitään kuroitettavaa, itse par'aikaa kiipesi ulos ikkunasta. "Nokat ja kollot!" runoilija huudahti, "laitatteko luunne tieltä!"
On ilmaantunut kaksi pientä tyttöä meidän eteemme, molemmilla sormet suussa. "Kah, ettekö te älyä, sydänmaan kollot, pistää kättä kirkonkylän nuorelle herralle." Tytöt sysäävät silloin kättä ja niiaavat minulle kuin aikaihmiselle. Silloin aukeaa tuvan ovi ja eteisestä tulee tyttö kahvia kantaen. Joku toinen on avannut hänelle oven ja hän tulee keikuttaen tarjotinta ylhäällä päänsä päällä.
"Olisihan sitä wähän tuolla kauppamiehessä." "Niin, käykää siellä ensin; minä luulen että wallesmanni tulee siksi kotia kuin sieltä palaatte", kehoitteli waimo jo wähän keweämmällä sydämellä. Mies lähti. Kiireesti palasi waimo saliin. "Sen kollot, kun ei niiltä saa yötänsäkään rauhassa nukkua, eikä he osaa häwetäkään yhtään wähää", murisi nimismies ylös kömpiessään. Rommander oli jo noussut.
Hulluksi ne, tottumattomat kollot, viisaus tekisi: alkaisivat viisautta päähän saatuaan vain hyppiä ja vastaan potkia... No veli! Ryyppää!» Vallesmanni ryyppäsi konjakin vakavana. Ei häntä miellyttänyt puhe viisaudesta. Hän vaikeni.
Liekö uuden pätkän päässään tekaissut vai ennen tehdynkö lienee muistamaan sattunut, hän yht'äkkiä alotti kuin alottikin laulaa aivan samaan nuottiin kuin hänen pelottava kilpakumppaninsa: Hyvöläst' on kaikki kollot, sieltä tämäi lienee niin hän lauloi, mutta sitä pitemmälle ei hän päässyt.
Sitä ei ihminen kestä, tulee viimein höperöksi. MIKKO. Ole vaiti. Tuommoisesta alituisesta hopotuksesta luulet hänen sitten paranevan. Heitä hiiteen. Katsopas tänne, Topra! Tokko muuttuu iloiseksi mielesi? TOPRA-HEIKKI. Tuossako te niitä pidätte? Päättömät kollot! Eikö teillä ole järkeä sen verran että hakisitte niille piilopaikan.
Mutta ohjiin tarttuessaan ja kuskipukille hypätessään huusi hän meille kuin viran puolesta: Pois tieltä, kollot! Herra käskee sanoa, että kun hän ensi talvena tulee, kuulette siitä jo edeltäpäin, saatte jo viikkoja ennen luoda tien kahta syitä leveäksi ja itse seistä kahden puolen hatuttomin päin kunniaa tekemässä! Hyvästi, tsuhnat! Onnea matkalle! huusimme kaikki yhteen ääneen heidän jälkeensä.