United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos oli hän niin kaunis kuin nyt ruma, ja sentään Luojaa vastaan nosti otsan, hänestä varmaan kaikki kurjuus tulee. Ah, kuinka minusta ol' ihme suuri, kun kasvot kolmet näin ma päässä hänen! Punainen yks, se etupuolia puunsi ja toiset kaksi siihen liittyi olan kummankin keskikohdall', yhtyin yhteen päälakeen. Se, jok' oikealla oli
SYLVI. Yks' kaks' yks' kaks' yks' kaks' yks' kaks' yks' kaks' yks' kaks' koettaisitpa sinäkin, Alma, yks' kaks' yks' kaks' yks' kaks'. ALMA. Ja Viktorkin aika mies VIKTOR. Lopetetaan nyt jo. SYLVI. Ei hyi! kas vaan. Alma tuntuu olevan sinun holhoojasi, niinkuin Aksel minun. VIKTOR. Minun holhoojani?
Mukana eikö herras, ja hän eikö Tuost' olis ennalt' ilmoittanut? PALVELIJA. Anteeks, Mut totta on se. Tulossa on thani: Yks kumppaneistani, jok' eeltä riensi, Niin oli hengetön, ett' tuskin sanaa Sai suustaan. LADY MACBETH. Häntä hoitakaa; hän suurta Tuo sanomaa. Tulkaa, henget, Te murhamielen kätyrit, naisluontoni Muuks muuttakaa ja luokaa minut täyteen Julminta hirmuisuutta päästä jalkaan!
"Ja sillä riivatulla ämmällä," ehätti toinen sanomaan, "saakeli soi! Paljaasta koston halusta tahtoisin ne ottaa häneltä, vaikka en itse saisi penniäkään, mutta kyllä ne taitaa ottamatta pysyä!" "Kyllä tietysti nahjuksilta, mutta järkevä, reipas mies nappaa ne yks, kaks!" "Milläs lailla se voisi laatuun käydä?"
Ken, kurja, sulkis sydämensä Ja kättään kieltäis auttavaa, Kun onni kansan, isänmaan Riveihin vaatii astumaan? Ken, kurja, eläis itsellensä, Kun vaatii työtä synnyinmaa? Meill' yhteiset on kallehimmat: Yks' usko, yksi isänmaa. Syyt pienet, halpa-arvoisimmat Siis voisko meidät vieroittaa? Synnyntä-arvot, rihkamat Ne vieroittaako voisivat, Vaikk' yhteiset on kallehimmat: Yks' usko, yksi isänmaa?
Viel' yks' lupaus on täyttämättä, Täytettävä se ompi nyt. Maksamahan velkasi tule, Dargar, Weres' vaadin minä sun valhestas'." Wanha tietäjä nyt kuninkaasen Katsahti sekä lausui noin: "Kerran katoo multakin elon kuorma, Eikä aikaisin tule kuoloni. Ihmiskohtaloita kyll' oon nähnyt, Niitä kokenut itsekin, Jonkun hetken kärsinen vielä elää, Sen mä pyydän tähtesi, kuningas.
enk' yksin minä vastaustas halaa, vaan kaikki muutkin niinkuin vettä kylmää mies Intian tai Etiopiankin. Sa virka, mistä johtuu, että seinän teet itsestäsi vasten aurinkoa, kuin käynyt vielä et ois kuolon verkkoon?» Näin virkkoi yks, ja varmaan ilmoittanut ma oisin itseni, jos uus ei kumma, juur' esiintyvä, ois mua kiinnittänyt.
Kun makas heikkona hän, ja kun vuoteen vieressä äiti itki, ja kun minä, lapsista vanhin, kättelin häntä, lausui raukeall' äänellä hän: Yks mulle on kallis niin kuin äitisi, kuin sinä, kuin nuo pienoset tuossa. Jos, niin kuin pesäsestään linnunpoikanen, joskus kolkkohon maailmaan jäät turvatta, kulkusi johda tuon jalon miehen luo sekä terveiset sano multa.
Nuo varjot jättänyt jo olin, jälleen jälessä Oppahani astuin eespäin, kun takanani, sormell' osoittaen, yks huusi: »Katsokaapa, vasemmalla alemman tuon ei valo päivän paista, elävän lailla kulkevan hän näyttää.» Kun sanain noiden kaiun kuulin, käännyin ja heidän katsovan näin kummastuksin vain mua, mua ynnä varjoani.
POSTHUMUS. Ei, laskuoppi hiiteen! Turha tietää, Kuin monta kertaa yks tai miljoona! JACHIMO. Ma vannon, POSTHUMUS.