United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuulonen entää, Lehtohon ientää, Armahan luo kun lentelisi. Virtaset pauhaa, Etsien rauhaa, Ne meren pohjaan rientelevi. Sykkäile syömmein, kuultele sie, Kaiun kun laaksoon tuulonen vie; Väinämö soittaa, Kieliä koittaa, Silläpä lientää hän suruain. Syöntäni kaivaa! Voi sitä vaivaa, Kultani luotain kun erosi!
Jäntevänä kuin jousi ponnahti hän ylös, tempasi laudan vuoteesta ja alkoi sillä työntää oveen ja lujasti huutaa, kunnes ääni kävi käheäksi ja lauta pirstaantui, mutta sittenkään hän ei saanut muuta vastausta kuin onton kaiun. Oliko hänet unohdettu? Kaiketikin.
Yhteinen murtui tuki heiltä silloin, vavisten kumpikin nyt kääntyi minuun, ja muutkin, jotka sanain kaiun kuuli. Minulle aukes mieli Mestarini, hän lausui: »Haasta, mitä tahdot, heille!» Ja minä haastoin, koska hän niin tahtoi: »Niin totta kuin maan päällä muisto teidän muretko älköön mielist' ihmisien, vaan säilyköön all' auringon se monen, keit' ootte, virkkakaa, ja kansaa mitä?
Ja samaten kuin metsämies kuuli heikon kaiun tästä riemuhuudosta hiljaisessa metsässä, samaten vei kaiku myöskin hänen vastauksensa tytölle, joka kuunteli sitä ihastuneena voisihan se olla hänen äänensä! Ja lempeä tunne levitti ruusujansa noille tuimille, ynseille kasvoille. Hän ei ollut kuullut että se oli pilkkalaulu.
Monta sanaa ei hän sanonut, mutta ne olivat niin suloiset kuulla, sillä niissä tuntui piilevän kaiku vanhasta rakkaasta äänenpainosta. "Nythän on jouluaatto", sanoi hän ja katsoi hymyillen vaimoonsa ylähuulen hiukan värähdellessä, aivankuin hän itse olisi ollut epävarma onnistuiko hän saamaan ääneensä muinaisen hellän kaiun.
Ei ottanut korvaan sanat, vaan vienot säveleet tulivat tänne kuin aallot, pienet väreaallot, jotka lempeästi lipottelevat rantaa vastaan. Tuonne kukkuloihin kun vastasi äänensä, synnytti se monenkertaisen kaiun takaisin, niin että koko avaruus helähteli yhtämittaa. »Enpä ole tähän elettyyn kuullut tuommoisia säveleitä», arvelin. »Kyllä se laulaa koreasti, mutta kaunis se on laulajakin.
Kun hän näki ruohikossa päivänkukan piilevän tahi auringon säteen väreilevän puunlehvillä tahi sinisen taivaan kuvastuvan vesilätäkössä maantien kuopassa, niin käänsi ja myllersi se hänen mielensä kokonaan herättäen hänessä kuin kaiun nuoren tytön sydämen ailahduksista, tunteita niiltä kaukaisilta ajoilta, jolloin hän haaveksi kenttiä pitkin samoillessaan.
Hän iloitsi näistä rauhallisista hetkistä, jolloin hän unohtaen pimeät ja pahat päivät, mitä he olivat saaneet kokea, taasen sai täysin nauttia villin erämaan juhlallista hiljaisuutta. Mutta kohta kello yhdeksän jälkeen huomattiin että retkikunta lähestyi uudistaloja, joita oli sekä saarella että rannoilla, ja taas herättivät jymeät sotarummut metsän kaiun, joka kuului pitkin virtaa.
Hän katsahti toveriinsa vasta kuullessaan harpun hopeakielten kaiun. Adalgot oli salaa noutanut kuninkaan pienen harpun esiripun takaa. "Kuule", sanoi hän, "miten minä tai pikemmin, miten laulusi laavarotkosta on kehittynyt. "Muistatko vielä yötä eräässä Rooman puutarhassa? "Taistelu, jonka näit, ei ollut menneinä aikoina tapahtunut. Näit oman sankaritaistelusi, meidän viimeisen taistelumme."
Hätähuuto täällä herättää kaiun toisissa maailman äärissä ja meillä on lohdullista kokemusta, ettei se kaiku nykyäänkään toimettomuuteen häviä. Tulevaisuus kantaa täydellisempiä hedelmiä. Se lohduttakoon meitä näinä väkivallan aikoina.