United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Haluni hehkui äsken nautinnoihin, Nyt sulaa sielu lemmen unelmoihin. Mua heitelleekö vaan joka tuulonen? Vaan astelispa hän nyt kammariin, Kuink' ilkityötäs maksaa saisit, konna! Sa uljas, ah! nyt immen jalkoihin Niin piennä vaipuisit sä hervotonna. MEFISTOFELES. Pian pois! näen tytön palaavan! FAUST Niin pois! en palaa milloinkaan!
Peilikin jos silmin vainen, Nään tok' oitis enemmän, Kuin tuo liuma liehamainen Illan pitkähän. Kyllä kiitos hauskaa oisi, Vaikk' on kiitos tuulonen, Jos se sydämelle soisi, Ei vaan poskellen. Tän vuoks' heill' on sanat suulla, Tätä lempi tarkoittaa: Sydän parka vaan ei kuulla Lemmen sanaa saa. Lähteellä.
Säteitänsä kultakehrä Päivän valaa; aaltonen Meren kirkas kirkkautta Taivon katsoo: tuulonen Tuutii lepoon ruohot rannan; Kukat päänsä kallistaa Maahan: Eivät silmään valon Uskalla he katsahtaa. Kaikkiall' on liikuntoa, Hauskuutta ja elämää. Mutta tuolla kalmistossa Sielläpä on ikävää. Pappi seisoo, puhuu, viimein Siunaa äsken Tuonelaan Muuttanutta pienokaista, Sitten hauta suljetaan.
Huoneitten seiniin tuntui lempeä tuulonen siltä kuin lempeä hyvänsuopa ihmisien varjelus-enkeli olisi siivillänsä huuhdellut niitä ja kuiskannut: "Olkaa hyvässä turvassa!"
Kun hän oli saanut viljan aittaansa korjatuksi, oli häntä jo odottamassa kylpy, jossa hän sai puhdistaa itsensä tomusta ja noesta; sieltä tullessaan istui hän alasti jollekin kivelle tai pellon pientarelle ja tähysteli ylös korkeuteen. Tuulonen oli tyyntynyt ja taivaanrannat olivat pallistetut purppuravärisillä pilvien reunoilla, joka lupasi jatkoa kauniille ilmalle.
Vähitellen alkaa käydä tuulonen yli peltojen ja pihamaan, valellen kuin äiti lasta lämpimällä vedellä yli koko ruumiin enkä tiedä, mitä enää voisin onnentunteeseeni lisätä. Eihän minulle oikeastaan ole vielä mikään toteutunut, mutta minusta on, kuin minulle kuitenkin olisi toteutunut kaikki.
Hän lausui: "Tule, tytär Hidjallan'in! Jo vaipui metsän valio arka; On ilta kaunis, tuulonen viileempi Jo kutria pääni heiluttelee. Sä laula mulle, idästä kunnes kuu Poluille luopi valonsa vienon. Oot kylmyytein, sen uhrit jo laulanut; Nyt laulele riemullista sa vaan!" Ja Gylnandyne kalpea lauloi nyt, Loi kyynelsilmän taivasta kohti.
Jos olisi sydämmeni tuon tyynen järven kaltainen!» ja hän rupesi laulamaan: Ah ihana on ilta ja metsä vilpoinen, on tyyni järven pinta, jo nukkuu tuulonen. Vaan sydämmeni, miksi sä olet rauhatoin? Kun luontokin on tyyni, miks' sykit, riehut noin? Ah, sydämmein on lempi niin saanut sykkimään; oi tullos rauhan henki jo mua viihtämään!
Ken lähteen käskee lorista? Mi on hän nimeltä? Myrsky riehuva siihen vastaa: Suur' on vaan Jumala! Suur' on vaan Jumala! Ken merta syvää vyöryttää? Ken pilvillä juottaa auringon? Ken rantaa aallolla nuolettaa? Mi on hän nimeltä? Rientävä tuulonen laineelle kuiskii: Suur' on vaan Jumala! Mikä ihmeellinen voima jumalallisessa nimessä!
Nuo kaksi ystävää oli syöneet ja juoneet kunnollisesti; nyt vetivät he päivällisunta. Isäntä tavallisella paikallansa sohvalla ja vieras suuressa nojatuolissa. Ikkunat olivat avoinna. Päivä paahtoi. Rauhallisena iltapäivän aikana kaupungista ei kuulunut mitään melua, kärpäset surisivat ja lentelivät sisään ja ulos ja tuulonen leuhotteli ikkunanverhoja.